Pissasirkus-blogissa seurataan diagnosoidun pissakissan elämää ja sairautta. Välillä käsitellään elämää myös eläinsuojelullisesta näkökulmasta.

11. joulukuuta 2012

pH 8

Neffin pH oli 8, kun näyte analysoitiin 5.12. Tulehdusarvot olivat koholla sekä selkeitä kiteitä pissasta löytyi.

No mistäs tämä nyt tähän tupsahti?

Ruokinta meillä on ollut aika perusruokintaa. Kissat ovat saaneet Feline Portan 21- sarjan märkäruokia, mitä kovasti rakastavat, sekä Miamorin pusseja. Molemmat ovat minun mielestäni kohtalaisen hyviä, lihapitoisia ruokia. Näitä on syöty nyt toukokuusta asti.

Elokuinen pissakontrolli oli puhdas. Eli toukokuusta elokuulle kiteitä ei ollut päässyt syntymään, miksi nyt?

Meille majoittui kaksi vauvakissaa lokakuun puolenvälin jälkeen. Herrat saivat mukaansa pussillisen Royal Caninin vauvanappuloita, mitä olen antanut niille niiden kehitystä tukemaan. Myös muut kissat ovat olleet nappuloista innoissaan - emmekä ole niin vahtineet, mitä kukakin syö. Voisin siis kuvitella, että kaikki kolme aikuistakin on vedellyt nappuloita kuonoonsa ihan into pinkeänä.

Oma teoriani on, että koska Neffi ei ihan muutenkaan ole se penaalin terävin kynä, se ei ole tajunnut, että kun on jano, juodaan. Tai sitten nuo vauvanappulat eivät aiheuta janon tunnetta. Yhtä kaikki, ilmeisesti siinä on suurin syy, miten kissa on sitten ne kiteet itselleen kehittänyt. Kiteistä sitten seurasi tulehdus, kuten yleensä tapahtuu.

Ylläpitoruoka pitäisi kiteet poissa, mutta meidän neidille kun ei se enää kelpaa. Viimeksi kun kokeiltiin, kissa päätyi päivystyskuntoon mahataudin viemänä - mahataudin, joka muille kissoille aiheutti muutaman oksennuksen. Neffi oli syömättä melkein kolme kokonaista päivää ja lopuksi joutui klinikalle nesteytettäväksi kolmeksi tunniksi. En kiitos halua enää kokea sitä.

Mikä sitten olisi ratkaisu? Soittelin tänään meidän vakieläinlääkärille ja keskustelimme vaihtoehdoista. Hän vahvisti epäilykseni sanomalla, että hyvin todennäköistähän tuo on, että koko ongelma itseasiassa on juomattumuuden syytä ja märällä märkäruoalla ongelma saattaisi pysyä poissa. Isoin ongelma on tässä se, että miten saada kissa, joka inhoaa kolmea merkkiä ylläpitoruokaa ja närppii vain kastikkeet, syömään ruokaa, mikä pitäisi kiteet poissa. Päädyimme siihen, että kokeillaan vielä liuotuksen jälkeen ihan normaalia märkäruokaa (noita, mitä kesälläkin syötiin) ja lisätään vettä jokaiseen ruokaan. Tämän lisäksi Neffille voisi tarjoilla C-vitamiinitippoja, jotka laskevat virtsan pH:ta ja auttavat siis kidetorjunnassa.

Vahvempiakin keinoja on, kuten dl-metioniinin annostelu, mutta se vaatii jatkuvaa pH:n tarkkailua, ettei ongelma pääse kääntymään päinvastaiseksi.

Voi, kun se ruoka olisi ollut vaan yksinkertainen ratkaisu. 

Ruokajuttu

Jälleen.

Alkoi pari viikkoa sitten, kun sängyltä löytyi pissat. Katsottiin puolison kanssa toisiamme epätoivoisesti, koska muovilakana oli unohtunut päiväpeiton alta pitkän kuivan kauden jälkeen. Pesuun meni samalla kertaa patja, peitto, lakana sekä päiväpeitto. Tulipa pestyä.

Hutipissoja ei kerinnyt tulla kuin kolme viikon aikana, ja sitten kiikutettiinkin jo -17 asteen pakkasessa pissanäytettä eläinlääkärille. Samana iltana sain soiton, että jälleen on kiteitä virtsassa ja tulehdusarvot koholla. Tämä meinasi antibioottikuuria ja liuotusruokaa, jota Neffi niin rakastaa vihaa.

Tiedättekö sen suosikkiruoan, jota syö itsensä ähkyyn asti ja sen jälkeen ei pysty ikinä vilkaisemaan päinkään? Itselläni on näin käynyt muutaman ruoan kanssa. Voin vain kuvitella, miltä tuntuu syödä kahta eri makua saman merkin ylläpitoruokaa yli puolen vuoden ajan. Ei ihmekään, jos alkaa tökkiä.

Ostin siis eri merkin liuotusruokaa, koska kuvittelin, että kun ylläpitoruoka aiheuttaa yäks-reaktion eikä kissa sitä tykkää syödä, on parempi, jos kokeilee jotain muuta heti aluksi. Väärin.

Tyttöä ei sitten olisi vähempää voinut kiinnostaa Royal Caninin S/O kahdessa eri märkäruokamaussa tai nappuloina. Kastike nuoltiin päältä, mutta muuhun ei koskettukaan. Ei vaikka kupille nostettiin useampaan kertaan, lämmitettiin, lisättiin muuta ruokaa sekaan... Nappulat tulivat kolmena oksennuksenakin ylös. Viimeisessä tapauksessa kupista hävisi taas kastikkeet. Kissa ei tuolla menolla kauan elossa pysy, joten kolmantena yrityspäivänä Neffi sai jo sitten vähän "normaalia" ruokaa. Jota sitten vedeltiin kuin viimeistä päivää.

Jos joku vielä kertoo mulle, ettei kissa itseään ruokakupin ääreen tapa, niin voin vaan sanoa, että kokeilepa itse syödä inhokkiruokaasi monta ateriaa putkeen. Ei mene alas, ellei pakota, ja en nyt ihan viitsinyt lähteä ruiskuruokintatiellekään.

Soittelin useammalle Tamperelaiselle eläinklinikalle, joilla yhdellä oli varastossa märkäruokaa, mitä ei oltu vielä kokeiltu. Kaikki muut ollaan kokeiltukin aiemmilla kerroilla, eikä mikään Neffille oikein ole kelvannut. Myöskään kuivaruoka (kokeiltu Hill's, Specific x 2 ja RC) ei enää mene, vaikka ennen se oli sitä herkkua. Hain pari purkkia kokeeksi ja kun näytti kelpaavan - erittäin hyvin vieläpä - pistin tilaukseen saman tien 24 samanmoista. Maanantaina on haku.

Niin. Että tällasta tänään.

Hutipissat x 3 7pv:n aikana
Ruoka: Hill's s/d Dissolution, liver-maku
Muut: Antibiootit, 4. päivä kuuria

6. marraskuuta 2012

Akneongelma

Noniin, ompa se nyt sitten meilläkin koettu. Akne.

Itselläni on ollut paha akne murrosiässä ja tälläkin hetkellä syön antibiootteja. Myöskään mies ei ole säästynyt aikuisiän aknelta, vaikka hänellä se on jo helpottamaan päin. Empä olisi ikinä osannut uskoa, että se akne sitten kissoihinkin iskee.

Kirpulla huomasin viikko sitten leuassa tummaa töhnää. Ajattelin että se on ruoantähteitä ja pesin pois. Viikonloppuna aloin katsoa leukaa vähän tarkemmin, kun Neffinkin leuka tummui, ja löysin leuan täydeltä mustapäitä ja tummaa nöyhtää.

Ensiratkaisuksi päädyin putsaamaan leukaa suolavedellä, koska itselläni akne on pysynyt kutiamattomana suolasaippualla. Neffin leuka alkaa näin kolmen päivän hoidon jälkeen näyttää paremmalta, iho on jälleen nätin vaaleanpunainen eikä näytä tulehtuneelta sekä nöyhtää ei lähde enää niin paljon. Kirpulla taas iho on mennyt pahemmaksi. Tässä muutama kuva havainnollistaakseni:



Kirpun leuka on tuollaista raavittua mustapäätä täynnä ja vähän on karvaakin lähtenyt. Iho ei vielä punota (on terveen värinen), mutta tulehdus sieltä varmaan pukkaa jos yhtään pahemmaksi menee. Suolavedellä mennään siis vieläkin.

Vaihdettiin myös metalliset ruokakipot juuri keraamisiksi lautasiksi. Voi olla, että Kirpun murrosiän aknea (kuulemma aika yleinen kissoilla tässä iässä) on tehostanut turkille jäävät ruoantähteet kupista syödessä. Voisin kuvitella, että sama vika on ollut Neffilläkin.

Positiivisia uutisia on se, että Neffi on ollut sisäsiistinä nyt hyvin pitkään. Ok, viikko sitten oli yksi viikko kun sohvalle pissattiin viisi kertaa, mutta selkeä syy tälle käytökselle oli: meille tuli kaksi pentua tilapäiskotiin ja niitä piti eristää viikon verran käytävässä, että saatiin tarvittavat testaukset tehtyä (fiv ja felv + terveystarkastus). Neffiä ilmeisesti hermostutti vieraan kissan haju sen verran, että päätti merkitä sohvan omakseen. Onhan se, kuitenkin, Neffin mielestä Hänen Kuninkaallisen Korkeutensa Pissapaikka.

Merkitseminen loppui kuin seinään, kun tyttö tapasi pikkupojat (Tupu ja Hupu!) ja huomasi, ettei niistä vaaraa taida ollakaan.


17. syyskuuta 2012

Turkoosia lakanapyykkiä

Kävipäs meillä hassusti. Neffi päätti viikonloppuna, että kun olkkariin ei päässyt sohvan 2. höyrypesun vuoksi, niin että sänkyhän on hänen laatikkonsa. Jälleen.

Kohdistamalla pissan oikeaan paikkaan kastuivat kaksi turkoosia päiväpeittoa ja muovilakana. Silloin vielä valkoinen muovilakana päätyi siis pesuun, ja mies pisti sen toisen päiväpeiton myös. Lopputuloshan oli kauniin kirkkaan turkoosi lakana ja vähän väriään menettänyt päiväpeitto! :D

Täällä on ollut vähän on-off-pissatonta. Hiekkiksiä meillä oli neljä, mutta kun neljäs oli kaksi viikkoa täysin koskematta, tyhjättiin se pois. Hutipissoja ei sen jälkeen ole ollut. Meillä on nyt siis kolme laatikkoa, yksi pieni ja kaksi isoa avointa, hiekkana pölyyntymätön Tigerino Canada ja Cattiaa seassa yhdessä laatikossa. Kissat käyttävät oikeastaan vain yhtä laatikkoa, ja kaksi ovat lähinnä vaan varalta vahvistamaan Neffin laatikkokäyttäytymistä. N. 80% pissoista tulee tällä hetkellä Neffiltäkin laatikkoon.

Sohva on uudelleen höyrypesty. Täytyy sanoa, että höyrypesuri on ihan mieletön laite! Kaikkien pissatalouksien kannattaa se hankkia, pissan hajun saa tosi tehokkaasti jo kahdella pesulla haihtumaan pois. Varmaan vielä kolmannen kerran höyryttelen, että kaikki varmasti saadaan pois, ja sitten luovutan pesurin takaisin äidille.

Tällä viikolla varmaan taas viedään eläinlääkärille näytettä, ettei tulehdus ole uusinut.

3. syyskuuta 2012

Lisää ongelmatilanteita

Toissaviikonloppuna meillä oli kaverin kissa yhden yön hoidossa, kun kaveri teki muuttoa kämpästä toiseen. Kissa on ollut meillä ennenkin pidempiäkin jaksoja, mutta nyt alkaa tuntua että Neffin hermoja raastetaan.

Saman tien kuin Maisa tuli meille lauantaina, löytyi sunnuntaina kahdet pissat sohvalta. Maisa se tuskin on ollut, realistisempaa on olettaa että Neffi alkoi merkitä reviiriään tai ei halunnut mennä Maisan jälkeen samaan hiekkikseen. Maisa oli lauantai-sunnuntai-yön meidän makuuhuoneessa ja sunnuntain melkeimpä kokonaan.

Pissaillu jatkui kuitenkin vielä, vaihdoin lakanan torstaina ja oli tullut ainakin neljät pissit sohvalle kahdesta isommasta kuivuneesta lammikosta päätellen. Muovilakana siis pesukoneeseen ja uusi tilalle. Suihkuttelin uudelle vielä PissiPoissia jo etukäteen.

Perjantaina huomattiin että uudellekin lakanalle oli käyty jo pissaamassa, ainakin kahdesti.

Zylkeneä on annettu nyt tytölle tämän viikon joka toinen päivä. En tiedä taas mitä tässä tekisi. Oltiin jo niin hyvällä mallilla. Seuraava etappi on varmaan vaihtaa täysin puhdas lakana ja täyttää sohva jollain, ettei siihen päästä pissalle.

25. elokuuta 2012

Trolololo-cat

Nonii, kannattihan sitä melkein tulla retostelemaan ettei niitä hutipissoja ole tullut. Tiistaina (6pv hutipissattomuuden jälkeen) Neffi päätti trollata meitä ja pissasi sängylle (onneksi pidetään siinä vieläkin muovilakana päällä).

[x] Hutipissattomia päiviä 
[x] Zylkene käytössä

20. elokuuta 2012

Sohvan elinkaari

Perjantaina päätin sitten lähteä höyryttelemään meidän Ikea-sohvaa. Uhmakkaana en edes lukenut sohvan materiaalien ohjeita, koska ajattelin, että pilalla se sohva nyt kuitenkin on (pissanhaju) - vaaleammat kohdat istuinosan kankaassa eivät siis haittaisi, koska sohva on kuitenkin peitettävä jollakin jatkopissailun estämiseksi.

Kerrottakoon jotakin tästä sohvasta, jota niin paljon säälin.

The Sohva ostettiin Ikeasta kesällä 2010. Ylläolevassa kuvassa Sohva on vielä täysin uusi, juuri paketista koottu ja se oli Neffin mielestä maailman paras leikkipaikka. Neiti oli kuvanottoaikaan noin 5kk vanha ja rakasti rallata Sohvaa ympäri ja ämpäri. Sohva maksoi hurjat 499 euroa, ja on vuodesohva divaaniosalla. Kiitos, Ikea!

Ainut huono puoli Sohvassa on se, ettei siinä ole irrotettavia päällisiä eikä siihen saa muita päällisiä, ellei itse tee.

Sohvaa on tähän mennessä pesty vedellä, etikalla, Fairyllä, PissiPois-aineella, Tolulla sekä hajunpoistajasuihkeella. Kevääseen mennessä Sohva oli melkein hajuton ja olin siitä iloinen. Sitten meillä taas alkoi tulehduskierre ja Sohva sai jälleen pissaa sisuksiinsa idiootin tirehtöörin vuoksi, joka ei tajunnut peittää sitä ajoissa muoviin.

Olen ollut lähes epätoivoinen, koska en haluaisi luopua paljon ja kovia kokeneesta Sohvasta. Yleisilme on edelleen hyvin siisti, karvat saa helposti irrotettua (vaikkei uskoisi!) imurilla, se on oikein hyvä illanviettoihin isommallekin porukalle ja tietenkin, se on vuodesohva. Mitä muuta sohvalta voisi vaatia?

Lainasin äidiltäni höyrypesuria, jonka hän osti viime vuonna. Päättäväisesti aloitin perjantaina pesun ja varoin käsiäni, kun äiti oli jo moneen kertaan muistanut varoittaa, kuinka kuumaa se höyry onkaan. Kissat olivat lukittuna keittiö-makuuhuone-akselille mieheni kanssa, ettei vahinkoja tapahtuisi. 

Höyryttelin ensin aluksi pahimmat kohdat sohvasta, eli ne, jotka olivat suoraa pissalle altistuneet. Ensin ilmassa leijui PissiPois-aineen tuoksu, jonka jälkeen pikku hiljaa alkoi tuoksahtaa epäilyttävästi pissalta. Tässä vaiheessa soitin äidilleni ja tuskailin, että nyt se pissan haju oikein nousee pintaan. Äiti onneksi lohdutteli, että varmasti, varmasti, mutta ehkä se myös haihtuu sen vuoksi?

En siis luovuttanut, vaan vedin koko sohvan höyrypesurilla. Kerran lisäsin vettä, eli koko sohvan puhdistamiseen meni noin 1,5 litraa vettä (vesihöyryä) ja tietenkin vähän päälle tunnin vaiva. Lopuksi myös tein sankoon laimeahkon huuhteluaine-vesiliuoksen ja pahimpiin paikkoihin painelin pyyhkeellä n. 4-5 desiä seosta ihan patjaan saakka. 

Sitten lähdimme maalle viikonlopun viettoon ja Sohva sai jäädä kuivumaan viikonlopuksi ilman muoveja.

Kerrottakoon, että kun sunnuntaina tulin väsyneenä takaisin, en muistanut että koko sohva on muovittamatta tai että sitä on edes pesty. Ajatuksen sain vasta tänään aamulla kello 7.45 kun piti ehtiä bussiin kahdeksaksi. Pikainen haistelu kertoi, ettei suojaamattomalle sohvalle ollut tullut hutipissoja ja vedin nopeasti muovilakanan siihen päälle. Sohva tuoksui muuten raikkaalta, eli pissanhaju oli hävinnyt. Hurray!

Meillä on vietetty nyt torstaista lähtien hutipissatonta viikkoa, eli siitä lähtien kun Neffi sai oman uuden ison laatikon. Käytännössä tämä tekee nyt melkein jo viisi päivää! Zylkeneä jatketaan vielä ainakin tuon pilleripurkin loppuun asti. 

[x] Sohva siisti ja HAJUTON
[x] Pissattomia päiviä  5 
[x] Zylkeneä jäljellä



15. elokuuta 2012

Uusi hiekkis!

Viikko Zylkeneä takana. Neffi tuntuu paljon rennommalta, mutta hutipissailu jatkuu. Sohvan lakana menee huomenna taas pesuun ja vaihtoon, josko pissailu nyt rauhoittuisi. Ennen lakanan laittoa sohvalle myös ajattelin suihkutella siihen PissiPois-ainetta, josko se auttaisi hädässä.

Haimme tänään täysin uuden hiekkiksen tytölle. Tytön lempihiekkis on ollut avomallinen, joten tämäkin oli  tavallinen, avoin sängynaluslaatikko, maksoi Citymarketissa 10e - 60 x 40 x 30 cm mitoiltaan. Huomenna pesen sen kloriittiliuoksella ja pesen myös muiden hiekkisten reunat, ellen tyhjää niitä kokonaan ja pese. Pidetään siis peukkuja, että nyt tyttö tajuaisi hiekkisten olevan paljon kivempi vessa kuin sohvan!

Sohvan pesen perjantaina, se saa jäädä pe-su väliseksi ajaksi kuivamaan nätisti. Sain äidiltä lainaan höyrypesurin, jolla sen höyryttelen puhtaaksi. Lähdetään taas perjantaina maalle, joten ei tarvitse hutipissoja pelätä sillä aikaa, kun sohva kuivaa.

Positiivista tässä on se, että kaksi mattoamme (ainoat tällä hetkellä lattiassa) ovat ihan pissapuhtaat! Ainut hutipaikka tällä hetkellä onkin tuo sohva, valitettavasti. :--(

14. elokuuta 2012

Kyllä maalla kelpaa

Lähdimme torstai-illalla ajelemaan maalle vanhempieni luo ja pieni pelko takaraivossa jo pohdin, stressaako tämä Neffiä vaan enemmän ja enemmän. Neffi ärhenteli kuljetuskopassa Mörrille, vaikka tavallisesti ovat kuin paita ja peppu. Kaksikko matkustaa isommassa kuljetuskopassa kaksistaan, koska Neffi yksinollessaan stressaa kuljetusta todella paljon. Kun se saa olla Mörrin kanssa, usein kissa nukkuu koko matkan ja on pirteä kun saavumme perille - näin ei tällä kertaa kuitenkaan ollut, vaan loppumatkasta kopissa kuului Neffin sähinää ja surkeaa mau'untaa.

Saavuttuamme perille kissat saivat iltaruoan ja rakkautta. Äitini on aina haltioissaan kun meidän kissalauma tulee kylään, koska Neffi ja Mörri ovat molemmat hänellekin ensimmäisiä kissoja moniin vuosiin. Kolme kissamme ovat siis täysin pilalle hellittyjä, kun pääsevät "mummolaan" ;)

Olin hämmentynyt, kun aamulla heräsin enkä löytänyt hutipissoja mistään. Sama toistui myös lauantai- ja sunnuntai-aamuina. Ei hutipissoja useisiin päiviin! Neffi jopa nukkui sängyllä kanssani päiväunet, joten aloin jo uskoa, että koko homma olisi ohitse. Minun kissoilleni on maalla varattu kaksi hiekkalaatikkoa sekä äidin ja isän kissalle yksi täysin oma, koska tämä kissa on erittäin tarkka hiekkalaatikostaan.

No, sittenhän Neffi yllätti jälleen ja kävi tekemässä pissat sängylleni sunnuntaina. Tämä onneksi huomattiin heti, joten pyykkiä ei tullut ihan hirvittävästi, mutta tulipa kuitenkin. Päädyin päässäni ajattelemaan, että hutipissa saattoi johtua siitä, että toinen näistä hiekkalaatikoista - jota Neffi tykkää käyttää - oli juuri silloin varattu ja Neffi mieltää sängyn toissijaiseksi hiekkalaatikoksi sinne muutaman kerran kipuillessaan pissattuaan.

Zylkene valmisteena kuitenkin tuntuu auttavan. Eilen illalla näin, kun Kirppu makasi puoliksi Neffin päällä sängyllä, eikä Neffi sähähdellyt tai ärhennellyt sille mitään - yleensä Kirppu ei pääse edes metriä lähemmäs ennen kuin saa tassusta silmilleen. Kun Kirppu tuli taloon helmikuussa, Neffi tykkäsi pennusta, hoiti sen turkkia ja leikki sen kanssa. Kuitenkin Kirpun kasvaessa Neffistä on tullut ärsyyntyneempi ja yhä useammin se jo varoittavasti sähisee, kun Kirppu lähestyy. Olen ajatellut, että tytöillä ovat välit menneet rikki ja ollut tästä jo surullinen, mutta eilinen osoitti, että ehkä näin ei olekaan. Zylkene nimittäin tuskin niitä välejä korjaa!

Kaikki kolme kissaa nukkuivat rennosti sängyllä eilen ja Neffikin tuntuu paljon iloisemmalta. Vaikka pirteä se on ollut koko ajan, se on enemmän halunnut olla omissa oloissaan kuin muiden kissojen kanssa. Tämä on huolestuttanut, koska Neffi on tavallisesti hyvin sosiaalinen kissa myös muille kissoille ja se on yleensä ottanut esimerkiksi hoitokissat "hoivaansa" aluksi. Hutipissoja ei ole nyt tullut, mutta olemme jättäneetkin pinkin laatikon sohvan muovilakanan päälle. Pidetään peukkuja!

Laatikkosota

Antibioottikuurin loppuvaiheissa päädyin ajattelemaan kissan tasolle. Kokeilimme eräs yö hatusta vedettyä ideaa, eli laitoimme kaikki kolme hiekkalaatikkoa sohvalle.

Ylläri! Pissat tulivat laatikkoon.


Hiekkana jokaisessa laatikossa oli mikrohiekka. Jokainen laatikon reuna oli pyyhitty kloriittiliuoksella, tarkoituksena se, että ne olisivat miellyttäviä paikkoja. Muut paikat sohvasta peitimme automatoilla, jotka ovat tavallisesti hiekkalaatikoiden edessä keräämässä hiekkaa.

Kolmena päivänä laatikot olivat onnistuneesti sohvalla eikä hutipissoja mihinkään tullut. Sitten otimme kaikki laatikot pois, ja sohvalle pissattiin uudelleen. Tuntui, että Neffillä sohva edusti paikkana pissapaikkaa. Vaihdoimme lakanan ja jätimme Neffin suosikkilaatikon, pinkin, sohvalle. Pissat ovat tulleet sen jälkeen laatikkoon nätisti.

Soitin klinikalle keskiviikkona 8.8. kun emme saaneet näytettä - Neffin rakko oli näytteenoton aikaan ihan täysin tyhjä. Antibioottikuuri loppuisi torstaina, ja näytteenotto oli sovittu ennen tätä. Klinikalle oli ok, että veisin näytteen vasta seuraavana päivänä. Samalla kysyin Zylkene-nimisestä ravintolisävalmisteesta, jota käytetään stressin yhteydessä rauhoittamaan. Zylkeneä ei heillä klinikalla ollut, mutta sen käytön aloittaminen oli hyvä idea, joten kävin hakemassa sitä apteekista (reseptitön) ja aloitimme sen jo keskiviikkoillalla.

Vein kontrollipissan klinikalle viljeltäväksi torstaina 9.8. Puhuimme eläinlääkärin kanssa vähän aikaa kun häneltä lähti juuri potilas tuolloin pois, ja hän pohti, voisiko jälkimmäisessä näytteessä ollut bakteeri olla esimerkiksi näytteenotossa tullut ja pissailu täysin stressiperäistä. Hän ehdotti että hankintana tehtäisiin ihan täysin uusi hiekkalaatikko, johon ei mitään kipuilumuistoja liittyisi sekä Zylkenen anto joka ilta yhden kapselin verran. Mikäli bakteeri virtsasta vielä löytyisi, pitäisi kissa tuoda klinikalle ja otettaisiin näyte suoraan rakosta pistämällä, että bakteeri kontaminaationa näytteessä voitaisiin välttää. 

Torstaina viedyssä näytteessä ei ollut enää bakteereja. Siitä ei myöskään löytynyt kiteitä ja pH oli normaali. Virtsan ominaispaino oli kuitenkin huomattavan korkea, joten kissa pitäisi saada todenteolla juomaan. Eläinhoitajan kanssa puhuimme esimerkiksi lihaliemen keittämisestä ja pakastamisesta sekä sen käyttämisestä juomavetenä. Se on siis seuraavaksi kokeilussa.

Kissanpissaa EVERYWHERE

Ensimmäinen antibioottikuuri ei valitettavasti tuottanut tulosta, vaikka herkkyysmääritys tehtiinkin. Sain kuulumisia Kreikkaan ja antibioottikuurin alkuvaiheessa Neffi olikin unohtanut hutipissailun. Kaksi kertaa koko viikon aikana oli hutipissat tulleet sohvan muovilakanalle. Kontrollipissanäytteen veimme juuri kuurin loppumisen jälkeen keskiviikkona 25.7.

Kontrollinäytteestä tehtiin jälleen viljely, styx ja sakkatutkimus. Kiteitä ei onneksi vieläkään ollut, tulehdusarvot olivat normaalit mutta viljelyssä paljastui sama sitkeä bakteerikasvusto kuin edellisessäkin. pH oli normaali sekä ominaispaino vielä korkeahko. Neffi sai jälleen kahden viikon antibioottikuurin samalla antibiootilla ja tueksi määrättiin Loxicom-kipulääkettä ensimmäiseksi 3 päiväksi 3,8 kilon annostuksella.

Mikäli mahdollista, pissailu yltyi. Joka päivä muovilakanalle tuli yhdet-kahdet pissat, joten laatikkoa ei siihen tarkoitukseen Neffi edes käyttänyt. Vaihdoimme kuuliaisesti muovilakanaa ja koetimme laittaa myös etikkaliuosta muovilakanan päälle, josko se olisi hillinnyt hutipissailua. Asiaan ei tuntunut tulevan minkäänlaista helpotusta.

PissiPoissilla myös suihkuttelimme sohvaa ja toivoimme, että Neffi kohta tajuaisi, että myös pissojen pitäisi tulla laatikkoon, ei sohvalle. Suurin ongelma tuntui olevan se, että Neffi käsitti laatikon ja sohvan samana paikkana.

Kesäkuulumisia

Päivystysreissun jälkeen vahtasin, että Neffi söi, joi ja kävi laatikolla tarpeeksi. Aikamoisen stressin sain itselleni kerrytettyä, vaikka kissaa ei tuntunut asia haittaavan mihinkään suuntaan. Ylläpitoruoka myös vaihdettiin normaaliruokaan, joten pelkäsin että Neffi kehittäisi itselleen virtsakiteitä jälleen.

Välillä oli kausia, että pissailu vääriin paikkoihin loppui kokonaan useiksi päiviksi, ja alkoi taas rajuna. Ostin juomisen lisäämiseksi juoma-automaatin, jossa vesi virtaa koko ajan. Kissat innostuivat tästä ostosta hyvinkin paljon. Hoidossa meillä ollut Vincent aluksi pelkäsi automaatin hurinaa, mutta suopui siihen kun aloin nameja antaa sen vierestä. Oma pikkuprinsessamme Kirppu taas ajatteli omistajan olleen fiksu ja ostaneen hänelle tassujenpesuautomaatin. Neffi piti automaattia parhaana vedenlähteenä, kuten toivottua, ja näkyili juomassa usein. Mörri taas yritti hajottaa automaatin osiin. Toisen hoitokissan, Lapasen, suhtautumisesta minulla ei ole tietoa, eli tuskin hirvittävän vahvoja tunteita Lapanen sitä kohtaan tunsi ;)

Heinäkuun alussa kävimme kissan viemässä klinikalle jo senkin vuoksi, että hutipissailu aina vain jatkui. Pissanäyte otettiin ja Neffi rakasti eläinhoitajaa sekä eläinlääkäriä kolmen kissan edestä - kissa on kuulemma jo legenda klinikan eläinhoitajien keskuudessa sosiaalisuutensa vuoksi - mutta edelleen pissa oli kiteistä puhdasta eivätkä tulehdusarvot olleet koholla. Kuumetta ei kissalla ollut myöskään ja ilmeisen pirteältä se vaikutti. Virtsan ominaispaino oli korkeahko (1,070), mikä tarkoittaa sitä, että kissa ei juo tarpeeksi, mutta pH oli normaali (6).

Kävimme eläinlääkärin kanssa lävitse koko Neffin sairashistorian - oli muuten hyvä, että pissavaivojen osalta olimme käyttäneet vain ja ainoastaan Ahlmannin klinikkaa, koska sairashistoriahan oli tytöllä jo pitkä kuin nälkälista ja en olisi varmastikaan kaikkea muistanut kertoa. Historiassahan oli jo 2 x ylläpitoruoalle määrääminen (jolle olimme nyt sitten jääneet koko kevääksi) ja 3 x antibioottikuuri, sekä lukuisia kontrollikäyntejä joilla oli hutipissaamisen syitä puitu.

Lisäksi Neffiltä tarkastettiin toukokuun lopussa päivystyksessä otetut maksa- ja munuaisarvot, koska eläinlääkäri pelkäsi että niissä voisi olla vastaus ongelmaamme. Arvot olivat kuitenkin kutakuinkin keskellä asteikkoa ja siis täysin normaalit. Päädyimme viljelemään pissanäytteen, vaikkakaan eläinlääkäri ei uskonut, että mitään bakteeria näytteestä löytyy. Hän ottaisi minuun yhteyttä puhelimitse seuraavana päivänä, ja mikäli bakteeri löytyisi, siitä tehdään myös antibiooteille herkkyysmääritys. Mikäli taas ei mitään löytyisi, keskusteltaisiin mielialalääkkeistä / rauhoittavista ravintolisistä ja sovittaisiin niiden annostuksesta.

Mukaan saimme myös Loxicom-kipulääkkeen, jota Neffille annettaisiin kuuriluontoisesti 3-5 pv:n kuuri näin alkuun 3,8 kilon annostuksella. Neffi oli toukokuun lopusta, eli noin kuukauden kuluessa, lihonut jo 300 grammaa! Eläinlääkärin sanoin kissa oli hyvässä yleiskunnossa.

Yllätys oli suuri, kun eläinlääkäri soitti minulle seuraavana päivänä ja kertoi, että näytteessä kasvoi bakteeri onnellisesti. Hän oli myös itse yllättynyt, koska mitään tulehdukseen viittaavaa ei löytynyt muuten. Bakteerille tehtiin herkkyysmääritys ja seuraavana päivänä hain antibioottikuurin kahdeksi viikoksi.

Omistajan huoli oli suuri, kun saimme antibiootit lauantaina, koska maanantaina oli tarkoitus lähteä Kreikka-lomalle perheen kesken. Kissoille tulisi hoitaja siksi aikaa, mutta huolenaihe olikin kuinka Neffille antibiootti saataisiin annettua, neiti kun ei oikein suopeasti suhtaudu hänen suuhunsa tungettaviin lääkkeisiin. Farmaseutti kuitenkin muisti kysyä kuinka kissalle on saatu pilleri ja osasi suositella EasyPill-tahnaa, joka sitten kelpasi Neffille erinomaisesti herkusta ja antibiootin antaminen helpottui huomattavasti.

5. elokuuta 2012

Syömättömyys ongelmana

Pissavaivoilta vältyttiin melkein koko kevät, mutta olisihan tämä kissan omistaminen ollut liian helppoa, jos jotain ei olisi ollut!

Helmikuussa ensimmäisen kerran Neffi päätti että ylläpitoruoka on pahaa, ja minähän en tätä roskaa suuhuni pistä. Ei auttanut enää maanittelu, normaaliruokaan sekoittaminen, lämmittäminen, lämmin vesi seassa.. Totaalikieltäytyminen. Kun kissa oli useamman päivän nirsoillut tästä ruoasta, alkoi nirsoilu myös normaaliruoasta. Tässä vaiheessa säikähdin ja kiikutin kissan eläinlääkäriin (olimme menossa muutenkin rokotuksille Mörrin kanssa).

Eläinlääkäri tutki kissan ja otettiin pissanäytekin, joka oli kaikeksi onneksi täysin puhdas. Eläinlääkäri totesi, että suolistossa on paljon kaasua, mikä ilmeisesti johtuu alun nirsoilusta ja on syynä varmaan kaiken ruoan nirsoiluun. Mitään vierasesinettä ei käsikopelolla löytynyt ja koska olin melko varma, ettei Neffi ole voinut syödä mitään, jätettiin röngtenit ottamatta. Toipumisruokaa (a/d) saimme mukaan ja syömättömyys meni sillä ohi. Ohjeeksi saimme kuitenkin jatkaa ylläpitoruoalla.

Vapun aikoihin Neffin hutipissailu taas alkoi. Tässä vaiheessa olin lähes varma, että se johtuu stressistä, joten Feliway pääsi tuhinapuuhiin sekä pyrimme pitämään "laumat" omissa huoneissaan. Meillä oli tuohon aikaan kaksi hoitokissaa, joista ajattelin ressin pukkaavan. Vapun jälkeen lähdimme kuitenkin eläinlääkäriin, jossa kissa tutkittiin läpikotaisin ja pissassa oli tulehdusarvot melko korkeat. Pissaa ei viljelty.

Neffi sai Synolux-kuurin ja sillä pissailu saatiin kuriin. Kuitenkin toukokuun lopussa kissa päätti taas että yäks, ruoka on pahaa. Näin tekivät useammatkin kissat meillä, joten uskoin kyseessä olleen pikkuviruksen (olimme edellisviikonloppuna erään kissan kanssa näyttelyssä) enkä kiinnittänyt aluksi asiaan huomiota. Ruoka alkoi maistua ja muutamat oksut tehtiin, mutta Neffi päätyi vieläkin kieltäytyä ruoasta. Lähdimme Neffin kanssa jälleen eläinlääkäriin.

Suolessa oli jälleen kaasua paljon, mutta mitään irtoesineitä ei tuntunut. Sanoin eläinlääkärille siitä, että en itse usko että kyseessä on vierasesine juuri sen vuoksi, että kaikki viisi kissaa ovat olleet vähän aikaa syömättä ja sitten oksentaneet, jonka jälkeen arki on jatkunut normaalina. Neffi oli tässä vaiheessa vielä erittäin hyvässä kunnossa, joten eläinlääkäri totesi että jatkotoimenpiteisiin tuskin on tarve. Klinikalla Neffi söi muutaman lusikallisen a/d ruokaa ja ostin sitä monta purkkia kotiinkin.

Tämä tapahtui torsaina. Perjantaina Neffi illalla päätti, että myös a/d on pahaa ja jätti kaiken syömättä, peitti vaan ruokaansa. Lauantaina aloitimme ruiskuruokinnan, eli liuotimme a/d-ruokaa veteen ja pakkosyötimme sen Neffille. Kissa nuutui silmissä ja sunnuntaina lähdimme päivystävälle eläinlääkärille.

Sunnuntaina päivystyksessä eläinlääkäri epäili tietenkin heti vierasesinettä. Kerroin tilanteen ja otettiin kuitenkin varmuuden vuoksi vielä röngtenkuvat, joissa ei näkynyt mitään. Eläinlääkäri oli vieläkin sitä mieltä, että kissan voisi leikata auki ja katsoa, koska se on ainut varma tapa - tähän sanoin ei, koska tämä ei minun mielestäni ollut vierasesine. Suolistossa oli röngtenin mukaan paljon kaasua ja eläinlääkäri sanoi että virus voisi mahdollisesti aiheuttaa sen, jolloin asia menee vaan odottamalla ohi. Kissa nesteytettiin ja olikin hyvin pirteä päivystyskäynnin jälkeen. Saimme mukaan myös ruokahalua kohottavaa lääkettä jota Neffille annettiin jo klinikalla, sekä pahoinvoinnin estoon tarkoitettua lääkettä. Samana iltana Neffi ryntäsi ruokakipolle ja veteli puolet annoksestaan hyvällä ruokahalulla.

Kävin maanantaina tutulla klinikalla vielä laajan verenkuvan tulokset, mitä Neffistä otettiin, ihan vastaisuuden varalle, sekä kerroin tilanteen. Puhuimme eläinlääkärin kanssa hyvän tovin aiheesta ja hän määräsi vielä varalle pahoinvoinninsestolääkettä, koska klinikalta saimme mukaan yhden tabletin. Päädyimme myös siihen, että ylläpitoruoka ei pidä Neffiä hyvässä lihassa - kissa painoi v. 2011 kesäkuussa 5.5kg ja nyt punnitsimme sen klinikalla 3.5-kiloiseksi. Tuttu eläinlääkäri oli sitä mieltä, että nyt aloitetaan Neffille myös normaaliruoka.

Onneksi selvisimme tästä vain säikähdyksellä. Neffi tietenkin toipui klinikkareissusta päivissä, vaikka omistaja itkeskeli vielä viikonkin jälkeen. 

Jouluressit

Neffin ensimmäinen "aalto" vaivoja saatiin päätökseen elokuussa 2011, kun eläinlääkäri totesi kissan terveeksi: bakteereja ei löytynyt, kiteet olivat liuonneet ja kissa ei enää pissannut huti. Saatiin myös kovat kehut kissan käytöksestä, koska sehän rakasti käydä Ahlmannin klinikalla ja muisti hurista joka kerralla aina yhtä paljon. Mukaan otettiin ylläpitoruokaa Specificiltä ja Royal Caninilta, jolla piti vaivaa hoitaa muutama kuukausi vielä ja asteittain siirtyä normaaliruokaan.

Meille normaaliruoka oli barffiruokaa, tosin syksymmällä alettiin siirtyä enemmän "pikaruokiin", eli eläinkaupan hyllyruokiin kuten Applawsiin ja Royal Caniniin. Neffi söi kuurin ylläpitoruokaa loppuun ja sen jälkeen normaaliruoka tuli hallitsevaksi, vaikkakin sitten lihaa saivat usein yhden annoksen päivässä.

Vaiva kuitenkin uusi. Marraskuussa Neffi ilmaisi selkeästi, että taas sattuu, ja kävi sängyllä pissalla. Tähän mennessä olimme muovilakanaviritelmät unohtaneet, joten eikun patja ja peitteet pesuun ja kissa lääkäriin. Lääkärin diagnoosi oli taas selkeä: tulehdus ja mahdollisesti kiteitä. Pissanäytettä emme saaneet, koska rakko oli täysin tyhjä, joten diagnoosi tehtiin limakalvojen perusteella ja kävimme tuomassa näytteen jälkikäteen. Tulehdus ja kiteitä oli näytteen perusteella tehty diagnoosi.

Synolux-kuuri aloitettiin ja samoin myös liuotusruoka. Eläinlääkäri totesi, että kun kiteet uusivat näin pian, niin varmaan Neffi joutuu syömään ylläpitoruokaa koko ikänsä; normaaliruoalle meno näköjään tuottaa ne heti takaisin. Jouluksi vaiva saatiin hoidettua melkein kokonaan pois, ja sohva säästyi tällä aallolla pissimiseltä. Mikään muu sitten ei, nimittäin sängyllä käytiin monesti, vaatekasat toimivat myös uhreina ja yllättäen, myös kenkäni saivat oman osansa.

Joulukuun lopussa tilasin Isosta Britanniasta ylläpitoruokaa, koska se on siellä paljon halvempaa. Tällä ruoalla elettiin koko kevät. 

Pissantorjunta-aseet

Olen jo edellisissä postauksissani kertonut, kuinka Neffin pissailu oli aika pitkälle rajoittunut pehmeisiin paikkoihin: vaatekasat, sänky, sohva, kengät, lopuksi jopa matot. Kun pissaus ei vaan ottanut rauhoittuakseen, päädyimme suojaamaan näitä paikkoja.

Numero yksi pissakissataloudessa on ehdottomasti muovilakana. Näitä ihmeellisiä keksintöjä saa esimerkiksi Anttilasta, Kodin1, Ikea.. Varmasti muistakin kaupoista, missä myydään lakanoita. Ne ovat tarkoitettu lähinnä sängynkastelun estämiseen pienillä lapsilla ja vanhemmilla ihmisillä, mutta toimivat erinomaisesti myös pissakissataloudessa. Kissanpissan haju on todella inhottava ja patja menee usein vaihtoon, mikäli sitä ei voi pestä (runkopatjat hyvänä esimerkkinä).

Meillä onneksi sijauspatja on hyvä pestä, mutta ei sekään helppoa ole. Pesulat eivät ota sijauspajoja pestäväksi vaahtomuovisisällyksen vuoksi, sillä se ei kestä tasopesua tai mitään muutakaan rankempaa toimenpidettä. Meillä sijauspatja on sen verran iso 120 cm sängyssä, että sitä ei koneessa pestä, joten ainut vaihtoehto oli ensin kastella koko patja suihkun lattialla ja kaataa pesuaineet siihen sekä huuhdella. Tämä tehtiin useampaan kertaan niin, ettei kissan pissa enää haissut - ja arvatkaapa vain, mikä työ siinä oli!

Joten muovilakanat ovat ehdottomia. Niitä kannattaa olla useampi varalle sänkyyn, mikäli siinä käydään pissalla, niin että voi laittaa uuden tilalle ja vanhan pesuun (kyllä, ne voi pestä normaalisti pesukoneessa). Parhaiten hammastenkiristykseltä säästyy, kun muovilakanan vetää koko sängyn "päälle", eli sängyn ollessa pedattuna siihen päälle päiväpeiton asemesta. Mikäli rumuus on nou nou, voi koko hökötyksen päälle sitten laittaa päiväpeiton. Tada!

Lisäksi, voit pitää kissan pois sängyltä - mutta vahinkoja voi sattua silti.

Numero kaksi on ehdottomasti PissiPois-niminen aine, jota Suomessa jälleenmyy Musti ja Mirri. Aine on melko kallista ja haisee kuin hyttysmyrkky, mutta se toimii. Pahimpana pissa-aikana meillä pestiin jopa lattiat sillä. Lattioiden lisäksi sohva on saanut aimo annoksen, ja olen johonkin pissapyykkiin käyttänyt sitä jopa huuhteluaineena. PissiPois hajottaa hajumolekyylit ammoniakista ja näinollen pissa ei enää haise. Hyttysmyrkky haisee kylläkin, hetken verran, mutta haju laantuu noin viikossa. Kissaa se ei pitänyt sohvalta pois, mutta kun tajusimme kuinka kätevää on verhoilla sohva muovilakanaan, niin tämä ei haitannut enää niin paljon.

PissiPois-tiiviste on edullisempaa kuin varsinainen laimennettu suihke, ja hyvin riittoisaa. Meilläkin sitä kuluu paljon, mutta maksoin puoli vuotta sitten tiivistepullosta 27 euroa ja sitä on edelleen melkein täysi pullo, vaikka viikoittain joudutaan käyttämään.

Numero kolmosena voidaan pitää tarpeeksi hiekkalaatikkoja. Kissa on pohjimmiltaan siisti eläin ja haluaa tehdä tarpeensa paikkaan, mihin se voi ne peittää. Koska kissa ei ole kuitenkaan laumaeläin, se ei välttämättä halua käyttää "yleistä vessaa", vaan voi haluta oman vessan. Usein eläinlääkärit suosittelevat pissakissatalouteen vessoja kissojen määrä + 1, eli meillä kolmelle kissalle neljää vessaa. Tällä yritetään välttää se ongelma, että kissa välttää vessaa toisen kissan hajun vuoksi.

Muista myös, että vessan tulee olla kissalle miellyttävä. Harva ihmisistäkään tykkää likaisesta yleisestä vessasta! Kissan vessan tulee olla puhdas ja hiekan tulee olla kissalle mieleistä. Usein hiekan vaihtelut aiheuttavat hutipissailua, sillä kissa ei enää "löydä" vessaansa. Esimerkiksi kristallihiekka ja pelletit eivät ole ollenkaan hiekkaa, jolloin kissa ei välttämättä tajua, että niihin pitää pissata. Paras hiekka kissan kannalta on mikrohiekka, sillä se muistuttaa eniten sitä hiekkaa, mihin kissa lajityypillisesti tarpeensa tekisi. Mikrohiekka on myös helppohoitoista ja sitoo hajuja. Kallista se on, mutta sitä myös kuluu vähemmän kuin nk. normaalia mikrohiekkaa.

Koppivessa voi olla joillekin kissoille kauhistus, varsinkin jos siellä on kokenut esimerkiksi virtsatulehduksen aiheuttamana pissaamisen sattumista. Neffi totaalikieltäytyi koppivessoista virtsatulehduksen jälkeen, ja ongelmahan se oli, koska molemmat vessat olivat meillä "umpinaisia". Ongelmaan löytyi kuitenkin hyvin, hyvin helppo ratkaisu: iso laatikko. Kävimme Citymarketissa kesän lopulla, kun hutipissailu jatkui ja jatkui, ja mukaan tarttui avoin 70 x 30 x 30 sängynaluslaatikko 11 euroa. Täytimme tämän mikrohiekalla ja yllättävää kyllä, hutipissailu loppui seinään.

Umpinainen vessa voi myös haista likaiselta kissan nenään, joten jos haluat väkisin sen pitää, muista myös puhdistaa kopin sisäosa usein esimerkiksi kloriittiliuoksella. 

Lääkärissä käydään

Lääkärikäyntejä siunaantui kesälle 2011 jumalattoman monta, mutta yksi jäi mieleeni.

Tampereen Ahlmannilla kävimme toukokuussa ensimmäisen kerran Neffin virtsavaivojen takia ja saimmekin hyvät ohjeet ja tukihoidon. Lisäksi eläinlääkäri kertoi mitä muuta voisimme tehdä, että laatikosta tulisi jälleen kivempi paikka pissata. Kävimme Alhmannilla myös ennen juhannusta kontrollikäynnillä, jolloin virtsassa olleet kiteet näyttivät jo vähän liuonneen ja tulehdus oli kokonaan hävinnyt.

Lähdimme juhannukseksi lomalle maalle, ja Neffin vääriin kohtiin pissaaminen jatkui. Ongelma ei meinannut mennä millään ohi, joten kissa kainaloon ja paikalliseen eläinlääkäriin.

Ahlmannilla ei ikinä Neffiä nukutettu näytteen saamiseksi, vaan eläinlääkäri puristi näytteen kissan rakosta tämän ollessa hereillä. Neffi maukui toimenpiteen aikana, mutta ei yrittänyt purra, sähistä tai käyttäytynyt mitenkään aggressiivisesti, vaan sai kehuja eläinlääkäriltä käytöksestään. Neitihän rakastaa eläinlääkäreitä, ja olenkin vakuuttunut että Neffin pitkän sairaushistorian syynä on tämän ihastus tähän kyseiseen eläinlääkäriin.

Paikallisessa eläinlääkärissä kuitenkin eläinlääkäri halusi nukuttaa Neffin pissan saamiseksi. Minä pysyin jyrkkänä kannassani, sillä en halua kissaani nukutettavan turhaan - Mörri nukutettiin (syystä tietenkin) sterilisaation vuoksi, ja oli vähällä ettei kissa herännyt enää siitä. Väittelimme eläinlääkärin kanssa melko kauan, mutta pissa saatiin alle viidessä minuutissa rakosta astiaan ilman nukuttamista sekä myös ultratutkimus saatiin tehtyä ilman nukutusta.

Rakossa ei ollut kiteitä ja tulehdus oli poissa. Loistava uutinen Neffille, vähemmän loistava meille, sillä kissa pissaili edelleen vääriin paikkoihin. Aloimme jälleen repiä hiuksiamme, että nyt se näyttäisi olevan stressipissailua tai jopa käytöshäiriö.

Saimme eläinlääkäristä mukaan Cystaid-valmistetta, joka vahvistaa rakon seinämiä ja auttaa esimerkiksi tapauksissa, jossa limakalvot ovat ärsyyntyneet virtsakiteistä tai -tulehduksesta. Cystaid on ravintolisä eikä vaadi reseptiä. Näillä eväillä matkasimme takaisin maalle ja pidimme sormia ristissä, josko tämä auttaisi. Pissat olivat sängyltä vähentyneet huomattavasti, mutta Neffi teki ne usein muovimatolle hiekkalaatikon eteen. 

Akuutti kystiitti ja virtsakiteet - the problem

Diagnoosiksi Neffi sai tuolla toukokuisella eläinlääkärikäynnillä "akuutti kystiitti ja virtsakiteet".

Virtsakiteet, eli virtsan väkevöitymisestä aiheutuneet kiteet (pidemmälle menneissä tapauksissa puhutaan virtsakivistä) aiheuttavat sattumista virtsaamisen aikana. Ne johtuvat usein siitä, että kissa ei saa tarpeeksi nestettä ja virtsa pääsee siis väkevöitymään (ominaispaino nousee). Se, ettei kissa saa tarpeeksi nestettä on seurausta varmasti monenlaisista tilanteista.

Kissa on aavikkoeläin, ja sillä ei ole luontaista tarvetta juoda, koska sen elimistö saa tarpeekseen vettä kissan luonnollisesta ruoasta - pienjyrsijöistä. Nykyaikana kuitenkin kissanruoan kehittyessä "pikaruokamaiseen" muotoon, kissan luonnollinen ruoka on jäänyt täysin taka-alalle. Usein ruoka koostuu kasveista, viljasta ja tärkkelyksestä, mitkä eivät kulje kissan elimistön läpi niin, että kissa voisi niitä hyödyntää, mikä johtaa virtsan väkevöittymiseen. Lisäksi näistä ruoista saatava neste on usein minimaalista, varsinkin jos kissaa ruokitaan pelkillä raksuilla. Vaikka juotavaa on kokoajan tarjolla, kissa ei välttämättä tajua juoda.

On myös niitä kissoja, jotka saavat suhteellisen terveellistä ruokaa, mutta silti virtsakiteitä muodostuu. Tämä saattaa olla perinnöllinen vika tai sitten yksinkertaisesti kissa ei vaan juo tarpeeksi.

Kiteet ovat erittäin kivuliaita kissalle ja meillä esimerkiksi Neffi varoitti mennessään pissalle - maukui sängyllä / sohvalla tai laatikolla, että sattuu. En voi käsittää, miten en tajunnut tätä jo silloin.

Kiteet yleensä saavat kaverikseen bakteeritulehduksen. Varmasti, jos sinulla on joskus ollut virtsaputkentulehdus, tiedät tunteen. Voit vain kuvitella miltä se tuntuu, jos sinulla olisi virtsakiteitä siihen päälle. Kun virtsaaminen sattuu, kissa päättelee sen usein johtuvaksi paikasta ja vaihtaa paikkaa. Pehmeällä paikalla virtsan punnaaminen ei satu niin paljon kuin hiekalla, joka ei anna myöden, joten uutena hiekkalaatikkona kissalle silloin palvelee sänky tai sohva, vaatekasat tai kengät.

Kissan nenän lyöminen virtsaan ei auta mitään, pahimmassa tapauksessa se saa traumoja virtsaamisessa ja häiriökäyttäytyminen saa pohjan. Lisäksi huutaminen, raivoaminen, kissan lyöminen ovat kaikki täysin hyödyttömiä keinoja, kun kissalle pitäisi ennemmin selittää, mihin saa pissata. Kissan voi virtsaamisen aikana kuljettaa hiekkalaatikkoon, jossa se saattaa tajuta että tjaa, tännehän nämä voi peitelläkin - mutta usein sekään ei auta.

Meillä pissailu jatkui touko- ja kesäkuun 2011 täysin hallitsemattomana. Lääkärissä käytiin kolmesti, joista kaksi olivat liuotuskontrolleja. Ensimmäisellä kerralla mukaan tuli Synolux- nimistä antibioottia sekä Specificin liuotusruokaa (napuja ja märkäruokaa), joille kuukauden syömisen jälkeen alettiin nyrpistellä. 

Pissasirkus?

Niin.

Meidän kissalla havaittiin virtsakiteitä ensimmäisen kerran toukokuussa 2011. Neffi oli pissaillut siihen mennessä useasti sängylle ja sohvalle ja mieheni kanssa revimme jo hiuksia päästämme - pelkäsimme, ettei pissailu ikinä lopu ja kyseessä on käytösongelma. Sillä mistäpä se olisi voinut saada tulehduksen tai kiteitä, kun tyttö söi barffiruokaakin?

Neffi steriloitiin helmikuussa 2011 pikaisesti juuri pissailun takia. Silloin eräs konsultoimani eläinlääkärikin uskoi, että kyseessä on vain kiimapissailu eikä siis tarvitsisi huolestua: pissailun pitäisi mennä. Leikkausta seuraavana aamuna olin puhelimessa eläinlääkärin kanssa Mörrin tilasta (se oli huonossa kunnossa leikkauksen jälkeen) ja näin silmäkulmastani, kun Neffi tyynesti käveli sängylle ja pissasi siihen kuin se olisi jokapäiväistä. Odotettiin kuukausi, odotettiin kaksi. Pissailu ei laantunut, vaan itseasiassa, se alkoi ihan kunnolla.

Luin monta ketjua kissan pissavaivoista ja olin edelleen sitä mieltä, että kyllä se on Neffillä korvien välissä. Kerroin asiasta vanhemmilleni, ja isäni hetken mietittyään totesi, että kyllä se on pakko nyt tarkastaa, ei se voi olla korvien välissä. Varasin eläinlääkäriajan toiselle klinikalle ja yllätyshän oli iso, kun pissassa oli kunnolla virtsakiteitä ja kaiken lisäksi tulehdus.

Helpostuskin oli iso, koska tämä meinasi sitä, että kissasta saataisiin jälleen terve. Ja syyllisyydentunne oli valtava: miksen voinut uskoa aiemmin? 

Copyright © Pissasirkus | Powered by Blogger

Design by Anders Noren | Blogger Theme by NewBloggerThemes.com