Pissasirkus-blogissa seurataan diagnosoidun pissakissan elämää ja sairautta. Välillä käsitellään elämää myös eläinsuojelullisesta näkökulmasta.

30. joulukuuta 2013

Uuden vuoden tuulia

Keuhkoputkentulehdus, mahdoton väsy lomailusta ja jouluruokaähky on nyt sitten päällä.

Koko joulukuu oli yhtä vilinää ja vilskettä pienten tassujen. Vastaanotin yhdistykselle kissoja kiireellä ja yritettiin pelata toisen kissakoordinaattorin kanssa kissatetristä niin kestävästi, että korttitalo ei ihan vielä tammikuussa hajoa. Monet tilapäiskodeistamme lähtivät toiselle paikkakunnalle juhlistamaan joulua ja uuden vuoden vaihtumista, mikä siis aiheutti meille tilapulaa ja ongelmaa, jos he eivät voineet syystä tai toisesta kissoista tuona aikana huolehtia.

Pikkupoikia (Jack ja Jonathan) käytiin katsomassa kolmeen otteeseen, ja nyt tosiaan vuodenvaihteessa ne vihdoinkin lähtevät sitten uuteen kotiinsa. Sijaiskotia itkettää ja on ikävä jo nyt, mutta on ihana tietää, että niille löytyi aivan loistava koti, josta kuulumisia saan varmasti vielä monta vuotta. Pojat ovat muodostuneet erittäin rakkaiksi tässä vähän päälle vuodessa.

Neffi voi erinomaisesti! Jouluna vasta riehunta alkoikin, kun se tajusi että täällähän on ihan kunnolla painitilaa. Jontusta varsinkin on tullut Neffille erittäin hyvä hippaskaveri, joten katsotaan mihin suuntaan tilanne etenee kun pojat lähtevät. Toivottavasti Neffi saa Mörrin tai Kirpun haastettua leikkeihinsä mukaan.

Jotta ei olisi liian tyhjää (hah), eilen hain meille kaksi uutta kissaa, jotka piti saada kiireellisesti sijoitettua johonkin. Tiuhti ja Viuhti ovat tulleet yhdistykselle pidemmän aikaa sitten, mutta niille tehtiin sisäinen siirto tässä joulun korvilla ja nyt ne muuttivat siis meille tilapäiskotiasukeiksi, kunnes se ihka oma koti löytyy molemmille. Kuvia on siis luvassa ;--)

Ihanaa joulua (näin jälkikäteen) ja vielä upeampaa uutta vuotta 2014 kaikille!

7. marraskuuta 2013

Aamukehräykset ja iltarallit

Neffi kävi lääkärissä pari viikkoa sitten ja siellä päädyttiin jälleen bakteeritulehdukseen. Tulehdusarvot olivat korkealla, pH ihanteellinen: 6.5. Kissa sai jälleen 14pv antibiootin ja mukaan tarttui niitä Cystaid-kapseleita.

Kuurin ajan kissa oli oma itsensä, tietenkin, mutta muutoksen pirteämpään huomasi ihan selkeästi: aamuisin kissa tuli jalkoihin pyörimään, alkoi kehrätä jo katseesta ja näykkii jälleen tavalliseen tapaansa käsiä kehräilleessään. Ja ne iltarallit.. nykyään illalla saamme nauttia kissaviihteestä, aka pörhistelystä ja juoksentelusta ;) Neffi taantui ihan selkeästi pentutasolle. Aiemmin se kyllä leikki muiden kissojen kanssa ja varsinkin leluilla, mutta nyt siinä tuntuu olevan pattereita paljon enemmän pörrätä ympäri huushollia ja kiipeilypuita.

Sohvalle ei Neffiä olla vieläkään päästetty. Kun laatikko oli taannoin liian likainen neidolle, se kävi kyykkimässä lattialle jätetylle paidalle (vahinkoa ei kuitenkaan sattunut). Pari päivää sitten hän joko yritti tulla jalkoihini katsomaan telkkaria sohvalle tai yritti pissata siihen. Vahinkoa ei tällöinkään sattunut, mutta jälleen laatikko kaipasi putsaamista. Toivon, että päivittäinen putsaaminen nyt auttaisi tähän eikä kyseessä ole se, että tulehdus olisi uusinut.

Nyt jatketaan jälleen Cystaidien kanssa ja pidetään sormia ristissä, ettei tulehdus uusi. Jos sitä jouluksi saisi ottaa jo tavaroita sohvalta pois. :D


15. lokakuuta 2013

Mau, mau, mamma, sattuu.

Eilen kyllä kuului niin surkeita ääniä laatikosta. Mau, mau, mau. Ja sitten vähän kiukkuisempi mau päälle. Sen jälkeen käytiin kenkien viereen kumimatolle tekemässä pikkupissat. Tällä kertaa vältyttiin kuitenkin suuremmilta vahingoilta, eli kengät eivät ole onneksi pissassa.

Sitten käytiin uudelleen laatikolla vähän maukumassa.

Ja sitten Riksu rupesikin tänään soittelemaan Tampereen eläinlääkäreille, että mihin sais nopeasti aikaa. Huomiselle on varattu uudelle eläinlääkärille aika klo 15.45, onneksi töissä ovat joustavia ja saan käyttää ylityötunteja tuohon reissuun!

PS. Pistin tilaukseen Cystaidia, jos se nyt auttaisi. Viimeksi kuuriluontoisesti piti tulehdukset loitolla, mutta lopetettiin syystä X tai Y. En osaa sanoa, miksi. Mutta kokeillaan uudelleen!

30. syyskuuta 2013

Mörri-tuholainen

Meillä on jo jonkin aikaa ollut vähän ongelmallinen tilanne huushollissa. Tilapäiskotien vähyyden vuoksi meillä on ollut hetken aikaa jo Muru-kissa omissa tiloissaan. Muru on haastava luonteeltaan ja vaatinut paljon aikaa ja energiaa meiltä palvelijoilta. Nykyään sen voisi päästää jo muiden kissojen kanssa kontaktiin, mutta koska ensitapaamiset eivät menneet kovin hyvin oman kissamme vuoksi, ollaan päädytty pitämään se omissa oloissaan siihen asti, kunnes se meiltä lähtee.

Murun kanssa on helposti tullut vietettyjä tunteja sen omalla alueella leikittäen ja aktivoiden sitä erilaisilla saalistusleikeillä. Sen kanssa vietetty aika on kuitenkin valitettavasti vienyt aikaa myös omien kissojen aktivoinnilta. Mörri on ollut aina hyvin innokas raapimaan ovia, mutta kesän ulkoilujen ja nyt syksyn vähemmän aktivoinnin jälkeen tilanne on suorastaan räjähtänyt näppeihin. Myös uusi ongelmakäyttäytyminen on tullut kuvaan mukaan: ulko-ovesta käytävälle karkaaminen. Joka. Ikinen. Kerta. Kun. Oven. Avaa. Onneksi meidän rappukäytävä on suljettu, eli portaat ovat ovien takana ja hissiinkin pääsee vain, jos se sattuu siinä kerroksessa olemaan.

Muru, PESU ry:n kotiaetsivä: http://pesu.org/index.php/kodittomat-elaeimet/kissat

Ovien raapiminen alkaa lähes kellontarkasti Mörrin herättyä ilta-torkuilta klo 20.00. Suoritukset ovat tyylipuhtaita: joko kissa nousee ovea vasten ja raapii ovea kevyesti (niin, että jälkiä ei jää, mutta äänet kuuluvat) spurtteina tai sitten se makaa oven edessä, rapsuttelee etujaloillaan samalla tavalla kevyesti, mutta jatkuvasti. Koska kyse on melko selkeästi huomionhausta, ollaan pyritty miehen kanssa jättämään kissa täydellisen huomiotta. Valitettavasti se ei ole vielä tuottanut tulosta, vaan kissa jatkaa ovien raapimista pienissä rykäyksissä (tai yhtäjaksoisesti) n. klo 23-24 asti, kunnes tulee iltaleikki, iltaruokinta ja mennään nukkumaan. Yöt ovat vielä toistaiseksi olleet toistaiseksi rauhallisia ja ilman raapimista, aamulla myös makuuhuoneen ovea raavitaan,että saadaan palvelijat hereille. Tähän on tepsinyt parhaiten huomiotta jättäminen, parin minuutin epätoivoisen piippaamisen ja raapimisen jälkeen käytös loppuu.

Olen ottanut nyt ohjelmistoon mukaan melkeimpä jokaiseksi illaksi pienen koulutustuokion, jotta vähän saataisiin ylimääräistä energiaa pois. Ulko-oven edessä on nyt ollut jo pari viikkoa oma piikkimattoni, mikä on siis alkuperäiseltä tarkoitukseltaan lihasten rentouttamiseen. Mörri ei unelmoikaan astuvansa sille, mutta on nähtävästi yhtä kiero kun minä, ja on keksinyt miten ovea voi raapia astumatta matolle. Jos pääsy ulko-ovelle evätään muuten, neiti etsii toisen oven (vessan tai makuuhuoneen) ja rapsuttelee onnellisena niitä.

Käytös ei ole suinkaan vähentynyt. Seuraavaksi pitänee ottaa varmaan kovemmat keinot esiin ja lähteä ostamaan kontaktimuovia. Monesta suunnasta olen kuullut vinkkinä, että ovenrapsuttelijoihin kontaktimuovi tehoaa: se kiinnitetään oveen väärin päin (liimapinta ulospäin) niin, että kissan tassut tarttuvat siihen, kun se yrittää rapsutella ovea. Se opettaa kissalle, ettei oven rapsuttelu ole kannattavaa, ja jonkin ajan päästä muovit voi poistaa. Tämän lisäksi pitää varmaan alkaa ulkoilla Mörrin kanssa säännöllisesti tiettyyn aikaan - josko sitä kautta myös tuo ovestapyrkiminenkin vähenisi.

Muru varmaankin on tosin onneksi kohta jo lähdössä, joten aikaa jää enemmän myös Mörrin aktivoinnille. Taustaltaan nämä kaksi kissaa ovat erittäin samanlaisia ja alkuelämän ihmisiin oppiminen on jäänyt vähälle. Mörristä kuitenkin on kuoriutunut hyvin rohkea pieni karvapallo, joka rakastaa ihmiskontaktia ja mieluusti viettäisi koko päivän sylissäni tai muuten hellittävänä. Se tarvitsee todella paljon huomiota ja reagoi nähtävästi myös aktivoinnin puutokseen hyvin herkästi. Selkeästi myöskään erilaiset aktivointilelut (esim. S-pallorata tai herkkupallot) eivät enää riitä, vaan Mörri tarvitsee nimenomaan ihmisen järjestämää saalistusaktiviteettiä. 

8. syyskuuta 2013

Kansainvälinen herkkusieni

Kirppu-pientä ei kiinnosta nämä näyttelytouhut. 

Tänään oltiin Pirkanmaan Rotukissayhdistyksen järjestämässä näyttelyssä Kirpun kanssa. Toive oli, että se viimeinen puuttuva serti International Champion -nimeen saataisiin ja nämä jäisi neidin viimeisiksi näyttelyiksi (tai ainakin näyttelytauolle päästäisiin).

No mutta, tuli vähän enemmänkin kuin vain se yksi CACIB-serti! Tuomari tykkäsi neitokaisesta sen verran, että tyttö sai myös tuomarin paras -tittelin kakkoskategorian naaraista ja pääsi siis paneeliin. Paneelissa ei kyllä tullut yhtäkään ääntä, harmi sinänsä, mutta mamma ei voisi olla ylpeämpi kuinka hienosti tyttö jaksoi assarin kanssa olla. Tauoilla sitten kyllä mulle kiukuteltiinkin.

Väsyttää, mutta ainakin oli hieno näyttelykauden lopetus tytön kanssa. Nyt sitten vaan vauvasuunnitelmia odottelemaan kasvattajan taholta :) 

5. syyskuuta 2013

27. elokuuta 2013

Ihanan kodikasta...

...ja taas löytyi pissat matolta. Kaksi kuukautta saatiin meidän perheessä tällä kertaa nautiskella matollisuudesta ;--)

Syynä on luultavasti Muru, meidän uusin tulokas, jonka Neffi tapasi tässä parisen päivää sitten ja ilmeisesti stressaa nyt sitten hajuja. Muru on tilapäiskotikissa ja asuttaa tällä hetkellä vessa-sauna-akselia.

Pitänee taas ottaa näyte ja kiikuttaa labraan, että asiaan saadaan kuitenkin selvyys.

Kuvasta voinnee huomata, että sohva on linnoitetuttu edelleen ja Jack, meidän tilapäiskotiasukkimme, ei ole siitä niin mielissään. 

19. elokuuta 2013

Kissa-allergia; kissanomistajan painajainen

Kun meillähän ei näiden kissojen kanssa ongelmia ole tarpeeksi ollut, kissa-allergiahan minulle kehittyi. Se on ollut omassa elämässäni hyvin paljon nyt tapetilla, joten ajattelin kirjoitella omista allergiakokemuksistani - josko niistä olisi muillekin hyötyä.

Kissa on yksi allergisoivimmista eläimistä. Eläinallergiaan ei vaikuta kissan karva, vaan sen hilse. Käytännössä kuitenkin pitkäkarvaisista kissoista yleensä saadaan enemmän allergiaoireita, koska hilse leviää herkemmin ympäristöön pitkän turkin seurauksena. Varsinaisesti allergia tulee hilseen allergeeneistä, jotka tapauskohtaisesti sitten aiheuttavat nuhaa, aivastelua, silmien ja kurkunpään kutiamista, hengitysongelmia ja ihottumaa.

Allergia on taas elimistön puolustus erilaisia uhkaavia tekijöitä, joskin useissa tapauksissa täysin vaarattomia asioita vastaan. Sen laukaisee histamiini. Allergialääkkeet sisältävät antihistamiinia, joka pitää oireet piilossa, mutta ei paranna allergiaa.

Historiaa
Vuonna 2004 sain kesällä hirveitä yskänpuuskia ja tulin tallilta aina silmät turvoksissa. Olin tällöin 14-vuotias. Olin saanut oireita aiempinakin kesinä, mutten koskaan näin voimakkaita. Yskin joka yö niin, että äiti loppujen lopuksi raahasi minut lääkäriin, koska ei kestänyt kuunnella enää keuhkoja repivää yskää. Lääkäri määräsi yskänlääkereseptin ja homma jäi kesän ajaksi siihen.

Syksyllä koululääkäri määräsi minut Seinäjoen keskussairaalaan allergiatesteihin ja karu todellisuus iski päin naamaa: reaktiot hevoselle ja heinälle olivat prick-testissä valtavat. Epätoivo oli suuri, koska ammattihaaveissahan oli tuolloin vielä hevosenhoitaja tai muu eläintenhoitoammatti. Lääkärin kanssa tapaamisessa viikkoa myöhemmin lääkäri määräsi vahvemmat allergialääkkeet ja kertoi tuskalliset faktat: allergia saattaisi kehittyä astmaksi, jos jatkaisin altistusta. Onneksi hän kuitenkin osasi nähdä myös toisen puolen asiasta ja kertoi, että on mahdollisuus että sitkeällä siedätyshoidolla allergia paranisi kokonaan. Jatkoin tallilla käymistä entiseen tapaan, ensin allergialääkkeen avulla ja lopuksi kykenin vuonna 2006 jopa ilman allergialääkettä. Päivittäiset käynnit tallilla pitivät allergian hyvin pienenä, lähes olemattomana, ja olin hyvin tyytyväinen.

Aloin vuonna 2006 seurustelemaan nykyisen mieheni kanssa ja haave kissasta alkoi kasvaa, kun miehen kotona karvapalloja oli. Joitain oireita sain, mutta oireet eivät olleet läheskään yhtä pahoja, kuin mitä hevosista tai heinästä sain. Lisäksi allerginen nuha oli minua seurannut lähes koko teini-ikäni ilman eläinaltistusta, joten en ajatellut sen olevan merkki kissa-allergiasta.

Kun muutimme yhteen vuonna 2010 kaksioon, päädyimme myös etsimään meille ihkaomaa kissaa. Neffi muutti taloon kesäkuussa 2010, ja allergiaoireet alkoivat miltei heti. Ensin ne olivat pientä aivastelua silloin tällöin, mutta mitä pidemmälle syksyyn päästiin, huomasin että myös silmät alkoivat kutiamaan, sain jatkuvasti flunssanoloisia oireita ja allerginen nuha aamuisin paheni. Mörri muutti meille kuitenkin elokuussa ja aloitin allergian hoidon jälleen lääkkeillä.

Kissoja tuli ja meni, koska lähdin myös PESU ry:n tilapäiskodiksi. Aina uusi kissa aiheutti viikon, kaksi allergiaoireita, mutta ne menivät pikkuhiljaa kissalle siedättyessäni pois. Aloitin myös tallikäynnit uudleleen keväällä 2011. Kesällä hengenahdistusoireet tulivat jälleen mukaan kuvioon; varsinkin tallilla olon jälkeen saattoi mennä monia tuntejakin kotona, kun hengittelin parvekkeella ulkoilmaa ja yritin saada henkeä. Kummallista kyllä, kohtaukset eivät ikinä vaivanneet tallilla, vaan hengitysongelmat alkoivat aina kotona pari tuntia kotiutumisen jälkeen.

Kävin asiasta yksityisellä puolella syksyllä 2011 ja selitin tilanteen allergialääkärille. Tarkoitus oli lähteä siedättämään heinää pois, jotta tallilla käynti olisi helpottunut. Sain kuitenkin käteeni PEF-piipun ja lähetteen allergiatesteihin, josta sitten pääsemmekin nykytilanteeseen.

Nykytilanne
Viimeisissä allergiatesteissä minut todettiin allergiseksi lähes kaikelle: kissa, hevonen, koira, heinät ja siitepölyt - you name it. Hengitysongelmiakin oli, joten minulta testattiin astma ja sain Buventol Easyhaler -astmapiipun käyttööni. Ongelmia ei kuitenkaan laskettu astmaksi, koska vaste lääkkeelle oli hyvin pieni PEF-piipun puhalluksissa. Puhallukset olivat kuitenkin kaikki hyvin huonoja, arvot 250-350, kun normaalisti minun ikäiseni ja kokoiseni puhaltaisi helposti 500-600. Asiaa ei kuitenkaan tutkittu tällöin pidemmälle, vaikkakin ehkä syytä olisi ollut.

Talvella 2012 käytin työterveyslääkärin palveluja hyväkseni ja minulta testattiin astma uudelleen spinometrian avulla. Myös tällöin todettiin, että minulla ei ole astmaa, vaan hengenahdistus johtuu jostain muusta. Sain kuitenkin avaavan lääkkeen (Easyhaler) reseptin uusittua, koska se selkeästi ahdistukseen auttoi, ja lisää allergialääkkeitä. Tämän lisäksi työterveyslääkäri oli aivan mahtava ja poisti allergisen nuhani lähes kokonaan määräämällä Avamys-nenäsuihkeen. Kolmen päivän kokeilun jälkeen olin täysin myyty tuotteelle: ensimmäiseen kertaan kymmeneen vuoteen aamuisin minulla ei ollut niisto, aivastelu ja nuhaisuusrumbaa. Aiemmat määrätyt nenäsuihkeet olivat lähinnä aiheuttaneet nenäverenvuotoja eivätkä ratkaisseet ongelmaa, mutta nyt se oli poissa!

Elämänlaatu parani myös kohisten tammikuussa 2012 kun tilasin vertaistukiverkoston ehdotuksesta myös ilmanputsarin makuuhuoneen nurkkaan tohisemaan. Voin rehellisesti sanoa, että se on yksi parhaimmista ostoksistani mitä olen tehnyt.

Allergia arkipäivässä
Tällä hetkellä en kärsi allergiastani läheskään niin paljon, kuin vuonna 2011 ja toivon, että siedättymiseen päin ollaan menossa. Lääkäri avasi allergian siedättymistä hyvin tehokkaasti: allergia on kuin maljakko, ja mitä enemmän siihen maljakkoon kaataa vettä, se täyttyy ja lopulta vuotaa yli. Mitä enemmän allergioita henkilöllä on, ja ne reagoivat ympäristön allergeeneihin, sitä pahempaa siis reaktiot yhtäkin ärsykettä kohtaan ovat. Jos vyyhtiä alkaa kuitenkin purkaa ja allergioita siedättämään, myös muut reaktiot pienenevät ja siedättyvät pois.

Samainen lääkäri myös kertoi, kuinka hyvät näkymät minulla itseasiassa on siedättymisen kanssa: esimerkiksi paljon erilaisia kissa-allergeenejä omissa ja hoitokissoissani. Nämä yhdistettynä oikeanlaiseen lääkehoitoon, voisin jopa onnistua ja "parantaisin" allergiani siedättämällä. Nykyään lääkärit suosittelevat ennemmin allergian siedättämistä kuin allergeenien välttämistä, koska välttämishoito saattaa aiheuttaa myös muiden allergioiden puhkeamisen. Siedättäminen taas edesauttaa allergioiden vähenemistä sekä astmariskiä.

Nykytilanteessa käytän päivittäin kesäaikaan allergialääkettä, Loratadin Ratiopharmia, ja jos paha siitepölykausi on tulossa, Avamys-nenäsuihketta. Talvella saatan pärjätä, mikäli otan allergialääkkeen etukäteen, kun tiedän että ärsytystä tulee. Buventol Easyhaleria käydän jos tulee tarve: kesällä siitepölyallergia-aikaan ehkä noin kerran päivässä, talvella ehkä kerran, kaksi kuukauteen kylmillä ilmoilla.

Arkipäivässä "allergiasiivous" auttaa. Imuroinnin jälkeen tasot tulisi pyyhkiä kostealla, jotta pöly ja hilse saadaan pois tasoilta. Pelkkä imurointi levittää pölyn ilmaan, jolloin siivouksen jälkeen olo voi olla kahta kamalampi. Meillä siivotaan noin kerran viikkoon imuroiden ja sen jälkeen lattiat ja pinnat kostealla pyyhkien.

Allergialääkkeen oikea-aikainen otto
Allergialääkkeitä lähes koko ikäni syöneenä yllätyin täysin, kun kävin 2011 syksyllä lääkärissä ja minulle selvisi, että allergialääke tulee ottaa lähes vuorokautta etukäteen, että se toimisi parhaiten. Kuuriluontoisesti se toimii tällöin kaikkein parhaiten, eli lääkettä tulisi ottaa jo pari vuorokautta ennen. Näin allergiakohtaus ehkä jopa pystytään estämään täysin.

Tämän lisäksi nenäsuihke tulee ottaa kerran vuorokaudessa: itselleni paras aika on iltaisin, koska aamulla allergia on pahimmillaan.

Seuraavassa postauksesta ehkä kuluista ja allergian havaitsemisesta enemmän :)

Lisää aiheesta
http://www.allergia.fi/
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00561

16. heinäkuuta 2013

Kesäpunnitus

Koska Neffi on vähän levinnyt eläessään noilla Royal Caninin Struvite Dissolution -nappuloilla, pitihän koko kissaperhe punnita... ;)

Neffi 4,6 kg
Kirppu 4,6kg
Mörri 3,7 kg
Jonttu 3,5kg
Jakki 3,8kg

No aina tosi hyvä, että Neffille ruoka maistuu, mutta ei se tosta saisi enää varmaan hirvittävästi lihoa... Eli kaippa se on sitten hitaasti ruoan säännöstelyn aika!

Ja sitten niitä tuloksia

Tänään tuli "lopulliset" tulokset Neffin pissasta ja nyt näyttäisi tältä:

Tuloksia 12.07.2013:

Ominaispaino >1,050

Sedimentti Virtsanäyte, >10ml.

Sedimentti:
Erytrosyyttejä 0-2/nk,
muutamia yksittäisiä levyepiteelisoluja ja leukosyyttejä,
Bakt+.
Ei kiteitä.


Tuloksia 16.07.2013:

Kokovirtsa saapunut 12.7.
Hemolyyttinen, kasvu ("märkiä", isoja pesäkkeitä) 13.7.

Virtsa
Määritys - Tulos
amoks.+ klavulaanih. - S
amoksisilliini - S
enrofloksasiini - S
kefaleksiini - S
nitrofurantoiini - S
siprofloksasiini - S
trim.+sulfa - S
Viljely

Antibiootti S = herkkä I = tehoaa suurella annoksella R = resistentti

Koska en ole lääkäri, taidan jättää tarkan tulkinnan hänelle soitellessani huomenna, mutta jos oikein näitä luen, taitaa kyseessä olla bakteeritulehdus johon tehoaisi aika lailla jokainen antibiootti? Kiteitä ei ole, luojan kiitos!

Neffi voi tällä hetkellä oikein hyvin ja paistattelee ilta-aurinkoa lasitetulla parvekkeella. Pidetään peukkuja että tulehdus saadaan nopeasti pois :)

12. heinäkuuta 2013

Hintaviidakko

Yleensä ensimmäinen kysymys on että no paljonkos se lääkäri sitten tulee kustantamaan. Totuushan on, että eläimen pito ja hoitaminen maksaa. Neffille vaivat alkoivat, kun vielä opiskelin ja elin vielä täysin opintotuen varassa, ja vaikka olinkin jo vähän varautunut säästämällä rahaa eläinlääkärikäynteihin, tuli se silti inhottavana yllätyksenä, kuinka paljon pissavaivojen hoitoon tulee laitettua rahaa.

Hinnat ovat muistikuvia, eivät siis tarkkoja arvioita tai kuitista kopioituja. Kaksi vuotta, viisi eläinklinikkaa ja niiden useat lääkärit on kasattu nyt yhteen postaukseen.

1. Kissan tutkiminen ja virtsanäytteen otto (100-150 e)
Yleensä ensimmäisellä kerralla virtsanäyte otetaan punktiolla tai puristamalla eläinlääkärissä. Punktio on huomattavasti puhtaampi tapa - virtsanäyte otetaan suoraan rakosta pitkällä neulalla. Yleensä kissa nukutetaan toimenpidettä varten. Samalla nukutuksella voidaan hoitaa sitten myös virtsakiviepäilyissä rakon ultraus.

Useat kissat eivät pidä eläinlääkärireissuista, joten tutkiminen on vähintäänkin hankalaa hereillä. Hyvä eläinlääkäri voi kuitenkin rauhallisen kissan sattuessa kohdalle ottaa punktion rakosta ilman rauhoitusta, jos kissa vaan pysyy rauhassa paikallaan. Myös pissan puristaminen rakosta onnistuu, jos kissa on rauhallinen lääkärin käsittelyssä. Kontaminaatioriski on puristusnäytteessä suurempi, mutta yleensä se saadaan melko puhtaasti.

Mikäli saat kissalta otettua itse virtsanäytteen, pääset yleensä paria kymppiä halvemmalla, koska kissaa ei tarvitse rauhoittaa sitä näytteenottoa varten. Joillekin eläinlääkäriasemille ei kuitenkaan kelpaa oma näyte näytteen kontaminaation (epäpuhtaus, sivulliset bakteeritartunnat) vuoksi. Näytteenotto pitäisi olla desinfioiduilla välineillä desinfioituun astiaan, jotta kontaminaatiota olisi näytteessä minimaalisesti. Ohjeet kirjoitin tänne.

Eläinlääkärissä kissan yleiskunto myös tutkitaan ja päätetään hoidon kiireellisyyden tarve. Esimerkiksi kollikissoilla virtsakiteet saattavat aiheuttaa virtsaputken tukkeutumisen, jolloin kissa ei voi tehdä tarpeitaan. Tämä on hengenvaarallinen tila. Tällaisissa tapauksissa kissa on jätettävä usein klinikalle. Joissain tapauksissa kissan rakkoa ei ultrata, jos kide-epäilyä ei ole ja kyseessä on selkeä tulehdus. Tällöin hinta voi jäädä usein jopa alle sadan euron.

2. Kontrollipissanäytteet (10-50 euroa)
Suurin menoerä on yleensä kontrollipissanäytteet, joita varsinkin kidetapauksissa yleensä pitää viedä 2-3 kertaakin. Jos pystyt itse toimittamaan näytteen eläinlääkäriin, pääset mainitulla hinnalla, mutta jos eläinlääkäri joutuu ottamaan näytteen punktiolla tai puristamalla, voit lisätä hintaan ainakin sen 50-60 euroa.

Riippuen kissan sairaushistoriasta näytteestä tutkitaan usein kiteet, leukosyytit, bakteerikanta, ominaispaino ja pH. Näistä leukosyytit ja bakteerikanta liittyvät virtsatulehdukseen, muut kiteiden muodostumiseen. Halvimmalla olen päässyt vain virtsakidekontrolleissa, jossa tosiaan näytteen tutkiminen maksoi tuon 10 euroa (pH, ominaispaino, kiteet, leukkarit), kalleimman hinnan maksoin tänään kattavasta tutkimuksesta.

3. Lääkitys ja lääkeruoka (ab:t n. 7-10 euroa / pkt, ruoka n. 20e/2kg)
Sanomattakin selvää, että kissa tarvitsee virtsatulehduksen iskiessä lääkkeet. Antibiootit ovat onneksi melko huokean hintaisia, noin alle kymmentä euroa paketti. Struviittikiteiden sattuessa kohdalle hinta nousee. Yksi kissa syö kuitenkin 2 kilon kuivaruokapussista melko pitkään. Myös märkäruokaa on mahdollista ostaa, hinnat vaihtelevat 1,90 - 2,50 / pussi ja 2,60 / purkki. Edullisemmalla pääsee, jos ostaa lääkeruoat verkkokaupoista (esim. Nutrecare).

4. Mahd. lisätutkimukset (280-400e)
Joissain tapauksissa toistuvat virtsatulehduskierteet voivat johtua jostain muusta piilevästä sairaudesta, joka odottaa hoitoa. Näissä tapauksissa tietenkin on omistajan päätettävissä mitä tehdään. Itse testautin Neffiltä eläinlääkärin pohdintojen mukaisesti kilpirauhas-, maksa- jne. arvot ja verikokeineen käynti tuli maksamaan 280 euroa.

Keskimäärin yhden virtsatieinfektion ja kiteiden hoidattaminen pois on maksanut meille 2-3kk aikana n. 200 euroa. Edullisemmalla päästiin kun meidän vakieläinlääkäri oli vielä klinikalla jossa käytiin, jolloin yhden hoidatuksen hinnaksi saattoi tulla n. 100 euroa. Tuossa summassa on ruoat, lääkkeet, käynti ja yksi kontrollinäyte.

Sirkuksen kesä

Kesää on vietelty pääosin pissattomana, mikä on ihan huimaa menestystä kevääseen verrattuna. Tai oikeastaan ihan koko vuoteen verrattuna. Se jos mikä on ollut niin ihanaa, etten ole jaksanut blogiaakaan hirveästi päivittää ;)

Neffi ulkoilemassa

No, pissat palasivat tuossa juhannuksen jälkeisenä aikana taas hetkeksi, kun käytiin maalla yksi matto pissaamassa ja sohvalla sitten seuraavana päivänä. Kiteitä siellä varmaankin oli, testasin hutipissoista pH:n pH-liuskoilla: 6.5*. Neffi sai vähän ennen juhannusta calm-ruokaa, koska oli odotettavissa stressiä, mutta nähtävästi hän ei siedä sitten sitäkään yhtään. Palasimme nopeasti normaalirytmiin ylläpitoruoalle ja pissat loppuivat, kunnes sitten yksi matto oli pissattu tällä viikolla meillä kotona.

Äsken otettiin juuri näytettä ja pH näytti aika hyvältä, max. 6.0*. No, labrassahan sitten nähdään onko siellä tulehdusta tai kiteitä. Meidän suureksi harmiksi eläinlääkäri, joka nämä on yleensä tutkinut, on lopettanut klinikalla ja siirtynyt kauemmas muihin tehtäviin, joten piti etsiä uusi eläinlääkäri tähän hätään.

Zooplussatkin tuli tänään, "iloinen" postinkantaja soitteli ovikelloa kello 8.40. Onneksi meillä on hissi, vois olla vähän tuskaista raahata kahta kolmenkymmenen kilon pakettia ja yhtä vähän pienempää kahdeksanteen kerrokseen ;--)

Tsemppiä kaikille joilla pissavaivat jatkuvat!

* pH on hyvä, jos se on välillä 5-6.4. 

Päivitys 12.7.2013 klo 14.50: Sain jo postia labrasta sedimentti- ja ominaispainotesteistä. Kiteitä ei nähtävästi ole, bakt+ ja leukosyyttejä löytyy. Bakteeriviljelyn tulokset saan vasta ensi viikolla, mutta näin maallikon silmiin näyttäisi siltä että sieltä se tulehdus löytyisi kuitenkin. Ominaispaino on 1,050.

16. kesäkuuta 2013

28. toukokuuta 2013

Maksaahan se jo mansikoita!

Edellinen postaukseni liittyi vahvasti kissanpennun ostamiseen, ja kommenttilootaan eksyikin hyvä lisäys: miksi hyvinhoidettu kissanpentu maksaa?

Hyvinhoidettu voi olla monella tapaa enkä nyt kiellä sitä, etteikö ilmainenkin kissapentu olisi voinut kokea rakkautta syntymäkodissaan. Pennuttamisesta on kuitenkin tullut rankka ja kissoja rasittava bisnes, koska rotukissat ovat useamman lemmikkikissaa hankkivan lompakolle liian tyyriitä ja kuitenkin halutaan hieno kissa jalolla sukutaululla.

Miksi kissanpennusta kannattaa maksaa - ja minkälaiselta kasvattajalta pentu kannattaa hankkia?


Loishäätö, rokotukset, veriryhmä ja FIV & FELV

"Eihän niitä kissoja ole ennenkään rokotettu!" "Mihin sisäkissa tarvitsee rokotuksia?"
Pentu on ensimmäiset elinviikkonsa hyvin haavoittuvainen. Emolle annettu kolmoisrokotus tehoaa kahta kissaflunssaa, kalikia ja herpestä, sekä tappavampaa kissaruttoa vastaan. Äidinmaidossa rokotussuoja siirtyy myös pentuihin. Usein suositellaan, että pentu rokotetaan ensimmäisen kerran jo ennen luovutusikää tai viimeistään luovutusikäisenä (12 viikkoa) ja vahviste annetaan kuukauden päästä. Pentu saattaa aivastella itsensä kalikin tai herpesviruksen aiheuttaman flunssan lävitse, mutta usein flunssa tulee lievempänä. Rokotesuojattomuus saattaa edesauttaa myös aktiivisen viruksen leviämisen uuteen kotiin, koska se näkyy usein pennun ilmiasussa joko räkäisyytenä, silmätulehduksina tai jopa ihan kuumeiluna. Jokainen oire lisää viruksen tarttuvuutta muihin kissoihin, eikä aikuisiällä tarttuva herpes tai kaliki ole välttämättä mikään kiva juttu talon vanhemmille kissoille.

Loishäätö on aivan yhtä tärkeä osa pennun kasvamista. Kissoilla on lähes aina jonkinlaisia sisä- tai ulkoloisia: näitä ovat muun muassa ystävämme suolinkaiset, erilaiset zoonoosit (kuten giardia), korvapunkit tai vaikkapa väiveet. Säännöllisillä madotuksilla kantaa hillitään ja niistä voi päästä jopa kokonaan eroon. Suolinkainen on melko harmiton, mutta esimerkiksi giardia tarttuu ihmisiin ja siitä on todella vaikea päästä eroon muun muassa lapsiperheessä. Se on myös harmillinen vaiva ja pahaksi äityessään voi aiheuttaa kissan kuivumisen tai eutanasiaan päätymisen. Vastuuntuntoinen kasvattaja huolehtii siitä, että hänen omat kissansa - varsinkin pentueen emo - on loishäädetty, pentueesta puhumattakaan.

Kuka haluaisi tietää kissansa veriryhmän? No, kasvattaja esimerkiksi. Tässäkin on hyvä syy: pahimmassa tapauksessa isä ja emä ovat eri veriryhmää - kissoillahan niitä on kolme, A, B ja AB - ja tämä aiheuttaa pentujen ensimmäisen 72 tunnin aikana kasvattajalle sydämentykytyksiä. Väärää veriryhmää olevat pennut emoonsä nähden voivat nimittäin kuolla. Mikäli B-veriryhmän edustaja saa A- tai AB-veriryhmän verta, tämä voi aiheuttaa voimakasta tulppautumista. Myös emon imettäminen synnytyksestä seuraavien 72 tunnin aikana saattaa aiheuttaa pentukuolemia, mikäli pennut ovat eri veriryhmää kuin emonsa. Tämä on kissanpentujen yleisin kuolinsyy; tiesitkö? Voit lukea tästä lisää täältä.

FIV ja FELV ovat vielä hyvin tuntemattomia käsitteitä kissanomistajille, mutta sitäkin tärkeämpää on mainita ne tässä. Molemmat ovat kissan kuolemaan johtavia virussairauksia, joiden kantaja kissa on loppuikänsä. FIV, eli kissan immuunikatovirus (vrt. ihmisten HIV) tarttuu nimenomaan limakalvo- ja verikontaktissa, eli usein astutustilanteessa. FIV itsessään ei ole tappava virus, mutta se aiheuttaa kissan immunisysteemin tuhoutumisen, eli kissan immuunisysteemi ei voi enää puolustautua erilaisia sairauksia vastaan. Kissa voi olla monia vuosia oireeton, eikä omistaja välttämättä tiedä ilman testiä, että kissa kantaa kyseistä virusta. Viruksen edessä aktiivivaiheeseen kissaan tarttuvat tavallisesti kaikenlaiset virustaudit ja jokin näistä voi olla kissan loppu. Lue lisää FIV:istä.

FELV on kissan leukemiavirus ja tarttuu samankaltaisesti kun FIV, eli limakalvo- tai verikontaktissa. Mikäli kissan immuunisysteemi ei voita virusta, se on usein tappava. Testin jälkeen määritellään taudin vaihe. Kissa jää kuitenkin loppuelämäksi FELV-kantajaksi, vaikka se olisi oireeton. Lue lisää FELV:istä.

FIV ja FELV-testit ovat suositeltuja myös Kissaliiton kasvattajille, mutta eivät pakollisia. Kummatkin kuitenkin leviävät hyvin herkästi ja ovat kuolemaan johtavia, joten hyvin vahvasti suosittelisin jokaista kissan kasvatusta harkitsevaa testauttamaan kissansa näiltä viruksilta.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Tiine emo tarvitsee enemmän ruokaa. Kuitenkin myös ruoan laadulla on väliä: huonolla ruoalla ollut emo saattaa riuduttaa itsensä imettäessään tai pennut saattavat jäädä alikehittyneiksi, joka voi johtaa kuolemaankin. Neljän-viiden viikon ikäisenä pennut alkavat maistella kiinteää ruokaa - ja mitä enemmän tuo kiinteä ruoka tukee pennun kasvua, sitä vähemmän tulevaisuudessa tulee ongelmia. Esimerkiksi kalsiumin puute, kuten ihmiselläkin, johtaa luustoheikkouksiin ja myöhemmällä iällä herkempiin murtumiin.

Mutta onhan ennenkin pärjätty vain kissalle jätetyillä makarooniloodan rippeillä!? Muistattehan, että ennen myös nämä kotiruoalla "herkuttelevat" kissat metsästivät, eli söivät pääasiassa kuitenkin sitä lajinmukaisinta apetta.

Mahdollinen vastike nostaa kuluja mukavasti: joskus emolta ei tule maitoa tai pennut eivät vaan opi tissille, jolloin on pakko keksiä millä tavalla ne pidetään hengissä. Kasvattajan laittamaa aikaa pentuihin voi olla tässä vaiheessa turha mitata, koska parhaassa tapauksessa koko pentue tulee ruokkia käsin kahden tunnin välein - jolloin ison pentueen kyseessä kasvattaja viettää koko päivänsä pentulaatikon vieressä.

Mikä on sopiva hinta kissanpennusta?

Jos lähdetään nyt sitten ajatusleikkiin, että kyseessä on täysin kotikissa joka ne pennut saa, ynnätään kuluja vähän ylläolevan laskelman mukaan.

- Emon ja isän FIV & FELV -testit sekä veriryhmätesti maksavat n. 130 euroa / vanhempi. Yhteensä 260,00e.

- Emon ja isän rokotukset ennen astutusta, n. 40 euroa / kissa - paikkakunnasta riippuen. Yhteensä 80,00 euroa.

- Loishäädöt koko pentueelle, n. 15 euroa. 

- Pentueen 1. rokotus (esimerkiksi 4 pennulle) 90-110 e. 
- Pentueen 2. rokotus (esimerkiksi 4 pennulle) 90-110 e.

Rahaa on jo tähän mennessä saatu palamaan 575,00 euroa, eli neljän pennun pentueessa n. 144 euroa / pentu. Tämän lisäksi kasvattajalle tietenkin tulee omasta pussistaan maksettavaksi myös emon tiineysajan ruoka sekä pentueen ruoat. 

Hinta saattaa nousta tähtitieteelliseksi, mikäli emo joutuisi synnyttämään hätäsektiolla. Pentuja suunnittelevan tulee aina pystyä varautumaan myös tällaisiin yllättäviin, epämiellyttäviin sattumuksiin.

Bisnes rasittaa kissaa

Rotukissabuumi on taannut sen, että lemmikkikissaksikin halutaan näyttävän näköinen yksilö. Plussaa on, mikäli se jotenkin muistuttaa jotain rotua, kuten esimerkiksi norjalaista metsäkissaa, maine coonia tai vaikkapa venäjänsinistä. Tämä on saanut ihmiset haistamaan bisneksen myös kissan pennuttamisessa: ei ole oikeastaan väliä, onko kissalla rotukissataustaa, mutta mikäli ulkonäköä on, se voi aina olla rekisteröimätön rotukissa.

Kuten ylläolevasta laskelmasta huomaamme, kissanpentuja teettäessään ei paljon plussalle jää, jos homman tekee ihan oikeasti ajatellen pentujen parasta. Rotukissakasvatuksessa rahaa saa tietenkin vielä palamaan emon ja isän näyttelytuloksien hankkimisee sekä sienitesteihin (jotka tulevat tarpeeseen, jos kissa liikkuu paljon näyttelyissä!). Pennun hinnalla voidaan yrittää kattaa näitä kuluja, mutta kokonaisuudessaan plussalle siitä tuskin jää, jos kaiken laskee mukaan.

Tämän ovat myös nämä bisneksen haistaneet huomanneet. Pennusta maksetaan aitoa kahisevaa, koska halutaan "rotukissa", muttei haluta panostaa lemmikkiin niin paljon. Tämän vuoksi pentutehtailu on myös kissanpennuissa hyvin suosittua toimintaa.

Pentutehtailija voi olla monenlaista: hän voi olla jopa aito, rekisteröity Kissaliiton kasvattaja, joka on vain onnistunut turhan hyvin pitämään rekisteröimättömät välipentueet salassa. Usein pentutehtailusta alkunsa saaneet pennut ovat lähtökohtaisesti jo sairaita, sillä emon immuniteetti ei ole kunnossa ja virukset saavat isossa kissalassa hyvän pohjan lähteä leviämään. Tämän vuoksi suosittelen jokaiselle pennunhankkijalle sitä, että tarkastelette hyvin kriittisesti ilmoitusta kissanpennuista sekä tarkastatte kasvattajan taustat - aina!

Kun rekisteröity rotukissa maksaa 800-1500 euroa, usein pentutehtailija pyytää "rekisteröimättömästä" vastaavasta vain 300-500 euroa ja väittää rekisteröintiä kalliiksi. Rekisterikirjan arvo on kuitenkin 36 euroa vuonna 2013. Ennemmin syy rekisteröimättömyyteen löytyy siitä, ettei kasvattaja halua sitoutua Kissaliiton kasvattajasopimuksessa mainittuihin sääntöihin tai tämä pentue ei täytä rekisteröintiehtoja (esimerkiksi liian läheiset sisarusastutukset). Muista, että otat aina riskin, jos ostat rekisteröimättömän rotukissan!

Vaikka pentu saa maksaa ja haet vain kotikissaa, suosittelen tarkastamaan taustat myös aina silloin. Vieraile kasvattajan luona ja tutustu pentueen emoon, ja jos mahdollista, myös isään. Näin saat arvokasta tietoa pennun sukutaustasta ja näet myös millaisessa kunnossa kissat ovat. Usein pentutehtailijan tunnistaa jo siitä, ettei pennun emoa näe, vaan kaupat tehdään parkkipaikalla.

Todella hyvän käsityksen kotikissakasvatuksesta saat 4Catsin ylläpitämästä blogista, missä hän kertoo oman kasvatusprojektinsa tuloksia: 4Cats. Mikäli etsit kissanpentua, hyvä idea on myös kysellä paikallisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä niitä - vaikka taustat eivät olekaan välttämättä parhaimmilla tavoin tiedossa, usein pentu on kuitenkin jo FIV/FELV-testattu, leikattu, rokotettu ja todettu terveeksi, kun se luovutetaan! 

23. toukokuuta 2013

Kissanpentuja korissa

Kevät on kissanpentujen aikaa. Kissan luonnollisessa rytmissä kiimat alkavat, kun valon määrä alkaa lisääntyä ja ensimmäiset pennut syntyvät jo maaliskuun puolessa välissä. "Pentusesonki" työllistää varsinkin eläinsuojeluyhdistyksiä, sillä tiineelle kissalle tai pienelle orpopentueelle on erittäin vaikeaa löytää sijoituspaikkaa. Pentueen kasvatus voi pahimmillaan olla hyvin rankkaa myös ihmiselle, mikäli emolta ei tule maitoa ja pentujen hengissäpysyminen on hiuskarvan varassa.

Mitä kannattaa muistaa, kun hankkii itselleen kissaa?

Luovutusiässä on 12-viikon suositus

Kissanpennun luovutusikä on ollut aiemmin vakiintunut 8 viikkoa. Kuitenkin joskus jopa 5-6 viikkoisia pentuja on luovutettu, koska on oletettu emon jo vieroittaneen ne.

Emo alkaa pikku hiljaa vähentää imetystä 4-5 viikon jälkeen. Ilmeisesti ennen tämä on tulkittu pennun vieroittamiseksi. Puolueettomat, tieteelliset tutkimukset rapakon toiselta puolelta kuitenkin osoittavat, että emo opettaa pentujaan noin 10-12-viikkoiseksi asti. Mikäli pentu vieroitetaan liian aikaisin ihmisen toimesta, opetus jää puoliväliin ja häiriökäyttäytyminen saattaa alkaa heti uudessa kodissa tai kissan stressatessa.

Häiriökäyttäytymiseen voi kuulua muun muassa aggressiivisuutta (esimerkiksi jalkoihin hyökkäily ja käsien pureminen - ei ymmärretä leikkiä), ulostamista ja virtsaamista laatikon ulkopuolelle, kaiken saalistamista... Kieltäminen ei auta, vaan usein aiheuttaa jopa toivottua päinvastaisen reaktion, eli käyttäytymisen lisääntymisen. Pitkällä pinnalla varustettu ihminen saattaa onnistua häiriökäyttäytymisen kitkemisessä ja kissan opettamisessa kissan tavoille, mutta usein tällaiset kissat luovutetaan eteenpäin eläinsuojeluyhdistyksiin tai viedään piikille. Vain sen vuoksi, että kissanpentu otettiin silloin, kun se on vielä liian pieni!

Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että kun hankit kissanpentua, ne ovat minimissään 12-viikon ikäisiä. Omalta osaltasi saatat todennäköisemmin säästyä kissan häiriökäyttäytymiseltä jatkossa.

Kissa tarvitsee usein kaverin

Vanhaan kansaan on jotenkin takertunut ajatus siitä, ettei kissa ole laumaeläin. Totta on, ettei se ole samalla tavalla laumaeläin kuten esimerkiksi susi. Ihminen on kuitenkin useimmissa tapauksissa riittämätön lauma kissalle.

Kissa viihtyy parhaiten pienlaumassa, eli yhden tai kahden kaverikissan kanssa. Pennut kannattaa ottaa pareittain, mikäli kissakaveria ei uudesta kodista löydy. Päinvastoin kuin usein ajatellaan, että kahdesta kissasta on tuplavaiva, usein toisen kissan ottaminen kaveriksi helpottaa pentuajan hulinaa ja hepulointia sekä vähentää vaikkapa sohvalle aiheutuvia vahinkoja. Kun kissanpennut pääsevät purkamaan energian toisiinsa, sinullakin on vähemmän tekemistä!

Jos hankit kaveria nykyiselle kissallesi, muista että nyrkkisääntönä kissa hyväksyy paremmin vähän itseään nuoremman kissan omalle reviirilleen. Kissan ei tarvitse olla välttämättä pentu. Joskus pennun hankkiminen vanhemman kissan kaveriksi on väärä ratkaisu, koska vanhemmalla ei ole enää energiaa ja halua leikkiä pennun kanssa. Ajattele kaverin hankinta aina kissan mukaan: jos oma kissasi on erittäin reviiritietoinen ja komentava, hanki kissa, joka ei ole nykyisessä laumassaan laumanjohtaja.

Kulut eivät lopu kissan ostamiseen

Kissasta koituu jatkuvasti lisää kuluja, niin kuin mistä tahansa muusta lemmikistä. Täällä on hyvä, osviittaa antava selvitys paljonko kissan ylläpitoon menee rahaa.

Mikäli ostat kissan yksityiseltä, tarkista sen kasvuolot ja taustat. Onko emo madotettu ja rokotettu? Onko pennut madotettu? Mitä enemmän uhkia on ennaltaehkäisty madottamalla tai rokottamalla, sitä helpommalla sinä pääset. Kannattaa maksaa pennusta, joka on saanut asianmukaisen rokotussuojan jo pentukodissa sekä loishäädetty.

Kissanpentuja saa vielä edelleenkin ilmaiseksi. Joskus pennut on madotettu, joskus ne on haettu navetasta kuljetuskoppaan eikä niitä ole käsitelty mitenkään, joskus emoa pennutetaan ja pennuista pyydetään useita satoja euroja. Myöskään Kissaliiton hyväksymä kasvattajanimi ei turvaa pennun taustoja oletusarvoisesti: kasvattajalla voi olla pimeitä välipentueita, joiden vanhemmat saattavat olla esimerkiksi isä ja tytär.

Jos kissaa markkinoidaan rekisteröimättömänä rotukissana, hälytyskellojen tulee soida. Usein takana on vuosien pentutehtailua kissoilla, jotka ulkonäöltään saattavat muistuttaa rotukissaa - emolla saatetaan tehdä useita pentueita vuodessa eikä ole mitään takeita, mitä terveyshäiriötä taustalta löytyy. Usein tällaisia pentuja ei pääse kotiolosuhteisiin katsomaan tai jos pääsee, et näe sillä kertaa pennun emoa.

Kissanpennun rekisteröintitodistus Kissaliitosta maksaa tällä hetkellä 36 euroa. Sen kalleus ei ole ikinä syy, miksi rotukissan pentuja ei rekisteröidä: todellinen syy löytyy aina jostain muualta. Todellisia syitä voi olla muun muassa liian läheiset sukulaispennutukset (isä-tytär, emä-poika, isovanhemmat-lapsenlapset), kissa ei ole rotukissa, kissa on rotukissa joka on poistettu jalostuksesta esimerkiksi häntäknikin tai napatyrän vuoksi, kissalla on sairaus jonka vuoksi sitä ei saa pennuttaa... Tällaiseen pentuun palaa lähes poikkeuksetta aina rahaa erilaisten eläinlääkärikäyntien vuoksi. On myös hyvin mahdollista, ettei pennuttajalta lähtöisin oleva kissanpentu selviä edes vuoden vanhaksi.

Uuden kissanomistajan kannattaa muistaa, että yllättävään eläinlääkärikäyntiin voi upota useita tuhansia euroja. Päivystysleikkaus sunnuntai-illalla vierasesineen ollessa kyseessä on 1500 eurosta eteenpäin. Pidä aina suunnitelma B takataskussa, mikäli ongelmia tulee eteen.

Neffi on ilmainen maatalosta haettu pentu, johon kiteytyy hyvin se, mitä haen tällä postauksella takaa. Koska Neffin pissaongelmat alkoivat jo sen ollessa alle vuotias, kissaan on nyt sen kolmen elinvuoden aikana uponnut rahaa noin 1500-2000 euroa. En uskalla laskea tarkkaa summaa. Neffin taustoista ei ole mitään varmuutta - kyse on voinut olla populaatiosta, jossa on jonkin verran sisäsiittoisuutta, tai sattuman oikusta. En päässyt ikinä näkemään kissan elinolosuhteita sen kotona, vaan tyttö tuotiin minulle puolimatkaan. Ikuiseksi arvoitukseksi jäännee, oliko kissa sittenkään niin vahinkopentueesta, kuin annettiin ymmärtää.

Hyvällä ruokinnalla ja hoidolla ennaltaehkäiset kissan tulevia eläinlääkärikuluja. Kuitenkin esimerkiksi rokotukset ja leikkautus kuuluvat melkeimpä jokaisen kissan elinkaareen. Kissa kannattaa leikata, mikäli tulevaisuudensuunnitelmissa ei ole pentuja. Kollilla tämä ehkäisee stressiä ja et joudu ongelmiin kun se alkaa tulla sukukypsäksi, naaraalla vältät mahdollisen kohtutulehduksen ja tietenkin sen järkyttävän huudon ja meluamisen, kun kiima iskee. Kissan voi leikkauttaa jo 4kk iässä, usein eläinlääkärit pitävät nukutuksen rajana 2 painokiloa. Jotkut kissat tulevat hyvin varhaisessa vaiheessa sukukypsiksi, joten kannattaa homma hoitaa päiväjärjestyksestä heti, kun se on vaan painon puolesta mahdollista.

Virikkeellinen elämä

Kissa tylsistyy hyvin herkästi: sen luontaiseen päivärytmiin kuuluu usein hyvin paljon metsästystä. Tarjoa kissallesi siis virikkeitä. Hyvin aktiivinen pentu saattaa innostua vaikkapa temppukoulutuksesta tai agilitystä, kun taas ujompi saattaa rakastaa älypelejä, joita voit askarrella itse vessapaperirullista. Leikkiminen, jolloin kissa saa saalistaa, usein on kissan päivän kohokohta. Valjastelu on myös rohkeammille kissoille mieleen ja voi olla erittäin palkitsevaa myös omistajalle!

Virikkeellistäminen jälleen kerran auttaa siinä, ettei huonekalujasi tuhota eikä häiriökäyttäytymistä pääse ilmenemään. Kissakaveri usein piristää jo tylsistymään päässeiden kissojen elämää.

Adoptoiminen on hyvä vaihtoehto

Eläinsuojeluyhdistyksille tulee sadoittain kissoja vuodessa. Suurin osa näistä kissoista on mamman mussukoita, joiden koti syystä tai toisesta joutui niistä luopumaan, osa voi olla arempiakin pihalta loukutettuja. Niille on kuitenkin yhteistä se, ettei omaa kotia löydy. Varsinkin vanhemmat kissat usein viettävät tilapäismajoituksessa hyvinkin pitkään. Mikäli et välttämättä halua itsellesi kissanpentua, harkitse myös kissan adoptointia eläinsuojeluyhdistykseltä. Tilapäiskoti osaa kertoa myös kissan luonteesta erittäin hyvin, koska on viettänyt kissan kanssa usein jo pidempään aikaa. Yhdistyksen luovutussopimus kannattaa lukea tarkkaan ennen kuin lähdet kissaa adoptoimaan.

Lemmikin ottaminen on aina sitoumus

Elämäntilanteet muuttuvat - tähän kuitenkin pitää osata varautua. Kun otat lemmikin, sitoudut sen hoitamiseen parhaimmassa tapauksessa kymmeniksi vuosiksi. Kymmeniin vuosiin mahtuu muuttamista, lapsia, uusia puolisoita, allergiaa - lemmikki ei ole tavara, jonka voit heittää roskiin kun et voi enää sitä pitää. Se on elävä olento, joka tuntee ja tarvitsee huolenpitoa.

Sinä olet vastuussa tulevasta lemmikistäsi. Vaikka lemmikin hoitaminen ei ole todellakaan ydinfysiikkaa, kuten nykyään annetaan ymmärtää, muista että lemmikkisi on riippuvainen sinusta; et voi lykätä vastuuta ruokinnasta sille tai jättää sitä oman onnensa nojaan, vaikka sinulla olisi itselläsi kiire tai "muuta elämää". Lemmikki elää kotonasi 24/7 ja sinä olet usein sille koko maailma. 

Antikliimaksi

Niin, lääkärissähän ei selvinnyt mitään muuta kuin lompakkoni köyhtyminen.

Neffi tosin sai kehuja jälleen käytöksestään, sillä kissahan puski ja purisi sen verran, että lääkäri ei meinannut saada sydänääniä kuunneltua. Mitään ihmeparantamista en odotellutkaan, mutta toivomus olisi ollut ruokavalion remontista johonkin sellaiseen, joka pitäisi kissalla painon normaalina ja kiteet poissa. En saanut myöskään sen enempää selvitystä siitä, mitkä virtsakideruokavalion vaikuttavat ainesosat voisivat olla, jotta voisin koostaa esimerkiksi BARF-ruokavalion Neffille näitä periaatteita käyttäen.

DL-metioniini meidän tapauksessa ei ilmeisesti tulisi auttamaan, koska se laskee vain pH:ta eikä Neffille välttämättä siitä olisi sen enempää hyötyä.

Pissanäyte oli kuitenkin puhdas, vähän siellä oli verta mutta mahtoi johtua punktiolla otetusta näytteestä.

Neffistä otetiin myös verikokeet, joissa selvitettiin munuaisarvoja ja kilpirauhasarvoja. Molemmat ovat kissalla normaalit, eli ainakaan vielä ei ole löytynyt syytä taustalta, miksi rakossa on tällainen "häiriötila" joka kehittää kiteitä näin pahasti.

Vähän on pettynyt olo, mutta eipä tälle kai mitään voi.

Näin pari viikkoa lääkärikäynnistä edelleen hutipissailu jatkuu. Pesin sohvan ja peitettiin se kovilla tavaroilla. Toissailtana Neffi kuitenkin päätyi siihen, että käy pissalla korin päällä - onneksi kerkesin estämään suuremmat vahingot - ja eilen unohdin peittää kangaskohdan, jälleen käytiin pissalla. Pikkuhiljaa, eipä tämä ikinä parissa päivässä ole tajunnut... Muuten pissat tulevat nätisti laatikkoon.

Tsemppiä kaikille pissakissatalouksille! En tiedä mikä tässä keväässä ja kevätkesässä on, mutta tuntuu että häiriökäytös puhkeaa aina nimenomaan tällöin :)

7. toukokuuta 2013

Perjantain lääkäri pelottaa!

Meillä on nyt se kauan odotettu lääkäri perjantaina Neffin kanssa. Käytännössä tarkoitus olisi tutkia kissa nyt vielä perinpohjaisesti, että onko jotain voinut jäädä huomaamatta mikä aiheuttaa tämän kierteen, vai onko se vaan hyväksyttävä että perinnöllinen taipumus pissan väkevöitymiseen on. On mikä on, menen nyt pyytämään apua lääkäriltä, joka on erikoistunut kissojen vaativiin sairauksiin jo 20 vuoden ajan ja voisin kuvitella että tietää yhtä sun toista perinnöllisesti sairaan kissan ruokinnasta. Josko tältä kaksi vuotta kestäneestä pissarumbasta nyt päästäisiin pois!

Huteja tulee edelleen sohvalle, ja on laiskottanut niin etten ole jaksanut sohvaa pestä. Vieraita ei siis ole hetkeen tulossa, kun olkkarissa leijailee kissanpissan elegantti aromi... Uusi laatikko ei auttanut asiaa, vaikka sijoitettiin se taktisesti sohvan viereen. Next step on sitten peittää sohva tavaroilla niin, että Neffin on pakko opetella käymään laatikossa.

Pikkumiehet ovat vallan ihmeissään, miksi heidän rakkaalta nukkumapaikaltaan löytyy tällaisia muovisia tyhmiä, pissalta haisevia kapistuksia. 

19. huhtikuuta 2013

Teoriaa ja kokemuksia pissakissan ruokinnasta

Ruokintatuskailujen kautta on tullut opittua myös joitain niksejä pissakissan ruokinnassa. Avataampas sitten vähän teoriaa, joka on tässä kahden vuoden aikana tullut todella tutuksi.

1. Pissakissan kanssa kannattaa välttää sekaruokintaa, eli kuivaruokaa ja märkäruokaa yhtäaikaisesti. Tämän opin itse valitettavasti kantapään kautta. Sekaruokinnassa on se riski, että vaikka kuivaruoka olisi laadukasta ja se janottaisi kissaa, märkäruoasta saatu kosteus turruttaa janon tunteen. Tällöin lähtökohdat ovat paljon huonommat kiteiden torjunnassa, koska kissa ei juo tarpeeksi. Meillä tämä johti uuteen ongelmakierteeseen syksyllä 2012.

2. Jos kissalla on taipumus korkeaan pH-arvoon, valitse märkä-/kuivaruoaksi ruoka, johon on lisätty dl-metioniinia ja siinä on matala magnesiumpitoisuus. Raakaruoakinnalla voi käyttää hyväkseen esimerkiksi linnunlihassa luonnollisesti olevaa dl-metioniinia, eli pissakissan ruokavalion tulisi koostua pääasiassa kanasta tai kalkkunasta.

3. Valitessasi kuivaruokaa muista, että ruoan tulisi janottaa kissaa: kissa ei luonnostaan juo, koska on aavikkoeläin ja on saanut aina tarvitsemansa kosteuden saaliistaan. Tämä tuppaa unohtumaan myös kotikissoilta, vaikka saalista eivät saakaan.

4. Laadukas kuivaruoka, joka janottaa, saattaa olla paras vaihtoehto herkästi struviittikiteitä muodostavalle kissalle. Kun ruoka janottaa, kissa juo eikä virtsa pääse väkevöitymään kiteiden muodostamiseksi. Lisäksi paljon juominen edesauttaa nestekiertoa, jolloin rakko huuhtoutuu paremmin ja vältytte toivottavasti myös tulehduksilta.

5. Märkäruokaa syöttäessä kannattaa välttää vilja- ja sokeripitoisia märkäruokia, koska ne ainesosat väkevöittävät pissaa. Ylipäätänsä kaikki kasvit väkevöittävät. Kun pissa väkevöityy eikä nestekiertoa ole tarpeeksi, usein päädytään tällaiseen kierteeseen mikä meilläkin on.

6. Mikäli ei ylläolevista ole tullut jo ilmi, se juominen on pissakissalle hurjan tärkeää, oli kyseessä kiteet tai tulehdus. Meille annettiin neuvoksi "kylvää" vesikippoja ympäri huushollia; eri kokoisia, muotoisia, eri paikkoihin: korkealle ja matalalle. Lisäksi keitetty lihaliemi (ei suolattu) on loistava tapa saada kissa juomaan enemmän: pakasta lihalientä esimerkiksi jääpalapussissa ja sulata vesikippoon yksi "kuutio". Kissat myös rakastavat juoda vettä, joka virtaa, eli esimerkiksi kissan juomalähde voisi olla hyvä hankinta. Vettä ei kannata vaihtaa myöskään liian usein, koska hanaveteen on aina lisätty klooria ja se haisee kissan nenään. Tätäkin voit ehkäistä pullottamalla hanavettä jääkaappiin - kloori haihtuu vedestä nopeasti.

7. Kissalle voi antaa nameiksi esimerkiksi liuotusnappuloita, jos ne menevät. Kaikki namit edesauttavat -valitettavasti - myös kiteiden muodostusta, mikäli kissalla on niihin taipumus. Kannattaa suosia todella "puhtaita" nameja, eli esimerkiksi kuivattua ankkaa tai kanaa, jos liuotus- tai ylläpitonappulat eivät käy. Usein nämä ovatkin nimenomaan niitä herkkuja.

Liuotus- ja ylläpitoruoka maksavat . Onneksi niitä saa myös vähän edullisemmin, kun tietää mistä tilata:
Hill's: http://nutrecare.co.uk/cat-food-hills-prescription-diet-for-cats-c-141_199_144
Royal Canin: http://nutrecare.co.uk/cat-food-royal-canin-veterinary-diet-c-141_199_146

Nutrecarelta postikulut Suomeen olivat edellisen kerran, kun tilailin, 18 puntaa. Ruokasatsit tulivat silti halvemmaksi kun Suomesta klinikoilta ostettaessa, enkä tilannut edes hurjan paljoa!

Suomessa noita ruokia saa myydä vain apteekit ja klinikat, joissa 24 purkin hinta huitelee usein 60-70 euron paremmalla puolella. Lisäksi yhden verkkokaupan, joka on eläinlääkärin pitämä, tiedän: http://www.vetstore.fi/

Ruokintatuskailua

Toissapäivänä näytettä jo viedessä saatiin tietää, että olihan sinne jälleen, n. 1-1,5 viikon normaalilla ruokavaliolla lähtenyt niitä struviittikiteitä muodostumaan. Myös pH oli todella korkealla, ilmeisesti Neffillä nyt sitten vaan keho ei enää siedä muuta kuin pH:ta laskevaa ruokaa. Harmittaa todella paljon, koska liuotus-/ylläpitoruoat eivät meinaa tytölle upota alkuihastuksen jälkeen.

Eilen sain sitten klinikalla käännähtäessäni tietää, että ei onneksi bakteerikasvustoa ollut, eli uutta ab-kuuria ei tarvita. Onneksi!

Tässä kahden vuoden aikana on tullut kyllä niin tutuksi tämä ruokinnan tasapainottelu, että ihan itkettää.

Pentuajan Neffi ja Mörri söivät milloin mitäkin: Applawsia, Latzia, Pirkkaa, Royal Caninia, Hill'siä. Kuivaruoka ei ollut meillä ikinä oikein vaihtoehto, vaan mieluummin ruokittiin tytöt märkäruoalla. Ongelmat alkoivat, kun meillä siirryttiin BARF:ille erään hoitokissan vatsaongelmien vuoksi. Silloin ruokana oli siis käytännössä raaka kana, nauta-sika jauheliha, kalkkuna ja vähäisissä määrin kala sekä tietenkin asianmukaiset vitamiinit ja kalkkilisät. Ongelmat tuskin johtuvat suoranaisesti BARF-ruokavaliosta, vaan kuvittelisin että silloin ne vasta alkoivat näkymään.

Sen jälkeen Neffi joutui liuotusruoalle ja koko talouden ruokavalio sitten siirtyi teolliseen ruokaan. Neffi söi Royal Caninin ja Specificin liuotusruokia, nappuloita ja märkäruokaa ja kesän lopuilla siirryttiin takaisin normaaliruokavalioon - silloin taisi olla Applawsia, Almo Naturea, PrimaCatin annosvuokia, RC-nappulaa ja Applaws-nappulaa. Ongelmat uusivat juuri ennen joulua ja "päästiin" uudelleen liuotusruokavaliolle, jonka jälkeen lähdettiin ylläpitoruoalle. Ylläpitoruoalla ollessaan Neffi laihtui noin kaksi kiloa vähän alle vuodessa. Se on punnituksella painanut 5,5 kg kesällä 2011 ja klinikalla 2012 toukokuussa noin kolme kiloa. Hurja painon pudotus pienelle kissalle. Muistan kun eläinlääkäri mainitsi, että kissa on alipainoinen.

Ylläpitoruoka ensimmäisen kahden viikon jälkeen ei meillä mennyt mitenkään. Sitä peitettiin apinan raivolla ennen ensimmäistäkään palasta ja muistan istuneeni useita tunteja kissan kanssa vessassa antaen ylläpitonappuloita sille kädestä "nameina", milloin ne Neffille saatiin huijatuksi menemään. Kissa söi ruokaa juuri ja juuri henkensä pitimiksi, mutta suurin osa siitä meni roskiin. pH pysyi kuitenkin alhaalla ja kissa muuten terveenä, kunnes sitten meidän talouteen tuli näyttelyistä se pieni oksupöpö ja kaikki kissat oksensivat pikkuisen - Neffillä tauti kesti kolmisen päivää ja kun pakkoruokinnasta ei ollut apua, lähdettiin klinikalle nesteytykseen. Kun saatiin Neffi kuntoon, päädyttiin eläinlääkärin kanssa normaaliruokavalioon uudelleen. Koko kesän Neffi söi Feline Portan 21- sarjan ruokia ja virtsa pysyi puhtaana struviittikiteistä, vaikkakin hankalaa tulehdusta vastaan tapeltiin sitten se kesä. Syksyllä 2012 erehdyin antamaan tytölle RC:n nappuloita ja taas oltiin struviittikidekierteessä. Ja sitä parannellaan edelleen.

Onneksi liuotusruoka tällä hetkellä vielä menee ja toivotaan että pissailuongelmat menevät nyt taas ohitse kohta. Eläinlääkäri suositteli, että Neffi pysyy nyt liuotusruoalla ainakin sen puolisen vuotta, mutta olen vähän skeptinen. Kissa on laihtunut syksyn ja talven aikana jälleen. Pitäisi varmaankin punnita se jälleen, että vähän tietäisi missä painossa ollaan. En haluaisi toistaa viime vuoden klinikkakäyntiä.

Meillä on ruoan kanssa pelaamiseen kokeiltu lämmittämistä, lihalientä, lämmintä vettä, eri merkkejä, eri koostumuksia, kädestä syöttämistä, lusikalta syöttämistä, laakealta lautaselta syöttämistä, pienestä kupista syöttämistä... Jos vielä jotain löytyy mitä ei olla kokeiltu, jätäthän vinkin siitä kommenttilaatikkoon! Aletaan olla neuvottomia. Pakkoruokinta 3-4 kertaa päivässä sen verran mitä kissa söisi kuulostaa kamalalta. Muut ruoat Neffille kelpaisivat, mutta ensimmäisen viikon tai kahden jälkeen jokainen liuotus-/ylläpitoruoka lakkaa kelpaamasta tyystin. Mitään muuta ruokaa niihin ei voi sekoittaa, koska silloin liuotus-/ylläpitoruoan mekanismit eivät toimi ja kiteitä pääsee taas syntymään.

Noh, onni on nähdä kissa ainakin kivuttomana. Toissailta oli yhtä helvettiä kuunnella, kun Neffi kiersi ympäri asuntoa ja maukui. Eilen illalla naukuminen oli jo rauhoittunut ja Neffi tuntui pirteämmältä. Erävoitto?

17. huhtikuuta 2013

Pissanäytteen ottamisesta

Niinhän se meni, 14vrk Synolux-kuuri. Kuuri loppui tasan viikko sitten keskiviikkona, ja tosiaan alkoi 4 tbl vuorokaudessa -annostuksella, eli ei mistään kevyestä kuurista ollut kysekään. Kuurin loppumisesta seuraavana päivänä eli torstaina Neffi kävi pienellä pissalla laatikon eteen, vaikka oli ollut koko kuurin ajan melkein täysin sisäsiisti kahta poikkeusta lukuunottamatta.

Perjantaina käytiin pissaamassa sohvalle useita kertoja (kaveri parka, hän oli yötä meillä ja sohva oli se unipaikka... Neffi vietti sitten loppuyön saunaosastolla Mörri kaverinaan) ja sama homma on jatkunut siitä lähtien. Muovilakanat ja höyrypesuri on ollut ahkerassa käytössä ja olen niin onnellinen siitä, etten ole vielä niitä mattoja laittanut muuton jälkeen lattiaan...

Tänään taas yritetään saada pissanäytettä, eli Neffi eristettiin saunaosastolle kun aamulla tyhjäsin sen kaikista tekstiileistä ja mahdollisista pissapaikoista. Oma arvaus on, että Synolux oli tähän pöpöön väärä antibiootti, mutta varmuushan saadaan vasta kun näytteestä tutkitaan, onko kyseessä vielä pöpö vai onko Neffi kehittänyt oltuaan noin 1,5vkoa normaaliruoalla uudelleen kiteitä.

Tällä hetkellä syödään Feline Portan 21 -sarjan ruokia, mitkä pitivät viime kesänä Neffillä kiteet poissa, ja Bozitan ruokia, joissa lihaprosentti vastaa melkein Feline Portaa (93%) ja ovat viljattomia sekä sokerittomia. Lisäksi Bozitaan lisätään noin puoli desiä lämmintä vettä joka kippoon, eli Neffin on pakko juoda.

Pissanäytteen otto meillä menee näin:

1. Eristä kissa vessaan ja poista mahdolliset pissapaikat (kaikki lattialla/tasoilla olevat tekstiilit sekä lattiakaivon ja kiukaan päälle jotain kovaa).

2. Anna kissalle nappuloita (meillä yleensä liuotusnappulat tai ylläpitonappulat, koska muista Neffi niitä kiteitä kehittää) sekä raikasta vettä (nyt Neffi sai meidän kissojen juomalähteen, koska juo siitä ehdottomasti eniten).

3. Putsaa kaikki laatikot ennen näytteenottoa ja kaada uutta hiekkaa päälle. Älä sekoita hiekkoja! On todella tärkeää, että kissa kokee pissapaikan miellyttäväksi ja puhtaaksi, että näytteenotto onnistuu.

4. Desinfioi saunakauha ja näyteastia. Kuuma (yli 60 asteinen) vesi tai desinfiointiaine käy hyvin. Kontaminaatio usein pilaa näytteen, joten aina kannattaa desinfioida! Näyteastian kuivaan esimerkiksi puhtaalla talouspaperilla, mutta voi olla fiksumpaa antaa sen kuivahtaa itsestään.

5. Päästä kissa eristyksistä ensimmäisen kerran esim. 4 tunnin kuluttua. Nosta kissa laatikolle ja odota. Jos kissa menee pissausasentoon, odota niin kauan että pissaa alkaa tulla, ja laita kauha suoraan pyllyn alle. Kissa saattaa häiriintyä, jos aloitat näytteenoton liian aikaisin ja lähteä laatikolta pois, mutta kun se alkaa pissata, se ei lopeta vaikka siinä kauhaa pyllyn alle törkkisitkin ;) Ota pissaa niin paljon kun tulee ja kun kissa lopettaa, nosta kauha pois ja anna kissan "peittää jätöksensä". Mikäli näytteenotto ei onnistu, eli kissaa ei voisi laatikko kiinnostaa vähempää, kissa uudelleen eristykseen ja kokeile uudelleen esimerkiksi tunnin kuluttua. Meillä maksimi panttausaika on ollut 9 tuntia: ilmeisesti kissa oli käynyt juuri laatikolla kun laitoimme sen vessaosastolle, eikä näytettä saatu sinä päivänä. Usein kuitenkin jo 4-5 tunnin odotus on ollut ihan toimiva, mikäli kissan saa eristyksiin heti aamulla.

6. Purkita näyte desinfioituun näyteastiaan. Jos et pääse eläinlääkärille heti, laita näyte jääkaappiin. Meidän klinikalla suositellaan, ettei näyte ole kuin maksimissaan neljä tuntia vanha, koska sen jälkeen se alkaa väkevöityä ja kehittää kiteitä, vaikkei niitä oikeasti pissassa olisikaan ollut. Jotkut klinikat pitävät ehdottomana, että näyte tuodaan heti sen ottamisesta. Bakteerikasvuston tutkimiseen riittää seuraava päiväkin, jos näyte pidetään jääkaapissa.

7. Vie näyte eläinlääkärille.

Toinen meillä tunnettu tekniikka on kissoille, jotka eivät suostu pissaamaan jos kyykin vieressä. Kissa on luonnostaan hyvin siisti eläin ja kun se on oppinut, että laatikkoon pissataan, se pissaa laatikkoon no matter what. Tätä voi hyödyntää näytteenotossa.

Tekniikka 2:

1. Eristä kissa hyvissä ajoin muista kissoista oman pissalaatikon kanssa esimerkiksi vessaan, niin että se oppii missä sen oma laatikko on.

2. Ota puhdas jätesäkki (tai kaksi) ja desinfioi päälle tuleva puoli. Muovita laatikko. Jotkut kissat ovat hyvin ahkeria peittämään, jolloin jätesäkki voi mennä rikki. Kannattaa siis kokeilla toisen muovin alle laittamista. Desifinfioi myös se.

3. Tarkkaile kissaa ja kun se on käynyt tekemässä pissat laatikkoon, kerää näyte puhtaaseen (uusi/desinfioitu) 10ml ruiskuun. Sormet ristissä, ettei muovipussissa ollut mitään! ;)

4. Laita näyte jääkaappiin/vie lääkärille.

Tässä tekniikassa on tosiaan iso vaara, että kissan tassuista tulee joitain bakteereja näytteeseen, muovipussiin on jäänyt jotakin, säkki ei kestä desinfiointia... Käytännössä hiekkalaatikon voi peittää millä tahansa, mihin pissa ei imeydy ja jonka voi desinfioida, esimerkiksi vaikkapa Ikean pussi (hitsi ne on monikäyttöisiä!).

Kissan pissanäytteen otto ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta siinä on tietenkin ihan omat niksinsä ja haasteensa. Se kuitenkin onnistuu hyvin kotikonsteinkin, kuten luitte. Eläinlääkärissä näyte otetaan usein rauhoitetusta kissasta puristamalla suoraan rakosta, mutta rauhoittaminen tässä tilanteessa ei ole välttämätöntä, mikäli kissa pysyy paikallaan! Punktiossa, eli steriilillä neulalla rakosta näytteen ottamalla taidetaan kuitenkin kissa rauhoittaa aina.

Löysin myös tällaisen: http://www.vetstore.fi/product/353/kit4cat-kissan-virtsanaytesetti-3-kpl
En ole itse testannut, mutta tuo voisi myös toimia hyvin, jos kissa suostuu pissaamaan tuohon hiekkaan.

Päivittelen virtsanäytteen tuloksia taas heti kun ne saan.. Toivottavasti päästään nyt helpolla ja saadaan oikea antibioottikuuri.

27. maaliskuuta 2013

Välisurku

Sain vihdoin ja viimein lääkärin langanpäähän maanantaina ja hän määräsi vähän tehokkaamman kuurin antibiootteja meidän pissakissalle. Käyn hakemassa antibiootit tänään.

Eilen oli surkea päivä. Olen miettinyt pääni puhki tässä edeltävän viikon, miten estäisimme parketin kostumisen, mikäli Neffi päättää pissata matolle. Vahvin ehdokas tällä hetkellä on vahakangas, jonka harsimme mattojen toiselle puolelle. Jotain tällaista täytyy kehittää, ettei tarvitse pistää parkettia remonttiin kun muutetaan pois.

Ajattelin, että tässä ollaan jo voiton puolella. Marraskuusta lähtien ollaan tätä tuskailtu, kiteitä, stressiä ja tulehdusta, ja nyt, kun asiat alkavat olla tolallaan, jälleen tulee takapakkia. Neffi ei ole yhtään virkeä enää, lähinnä hyvin kipuilevan näköinen. Osaan kyllä samaistua fiilikseen, olempa minäkin tuon taudin sairastanut muutamia kertoja. Sääli tulee pikkulikkaa, kun se kyhjöttää sohvan sarjalla ja närppii ruokaansa.

Eilen meinasi kamelin selkä katketa täydellisesti. Olin nostanut sohvalle (joka on nyt tällä hetkellä kirjahyllyjen peittämä, ettei Neffi pissaisi sinne) housut tätä päivää varten - ne ainoat, puhtaat housut jotka minulla tällä hetkellä oli. Illalla kahdeksan aikaan kuulin kun joku raapii sohvalla jotain. Tiesin jo katsomattakin, mitä sellainen ääni tarkoittaa. Housuilla oli pissat. Tuskastutti ja teki mieli rähjätä jollekin. Pyykinpesuainetta ei ollut, vaan se oli loppunut aiemmin päivällä. Onneksi siippa oli ihana, lähti kauppaan hakemaan sitä ja sain kun sainkin housut vielä kuivaksi täksi päiväksi, kiitos pesuhuoneen lattialämmityksen.

Ei Neffi sitä tahallaan tee, kyse on ihan siitä, että kipu yhdistyy laatikkoon. Teki mieli itkeä, kun tajusin että olen kissalle vihainen syystä, joka on loppupeleissä minun. Neffille väärä ruokavalio, stressi eläinlääkärikäynneistä, antibioottikuurin saamattomuus. Kaikki ovat ihan omaa vikaani.

Joskus sitä tekisi mieli vaan luovuttaa.

Minulta kysyttiin sunnuntaina, että miten jaksan tätä? Vastasin, että kun on pakko. Pissavaivoista selvitään, eikö? Kun vaan yritetään tarpeeksi ja etsitään ne oikeat keinot.



18. maaliskuuta 2013

Mitä kuuluu pissasirkukseen?

Sirkus on muuttanut!

Sen lisäksi syksyn ongelmat vieläkin ilmeisesti nojailevat harteillamme. Kaksi viikkoa ennen muuttoa olin erinomaisen tyytyväinen tilanteeseen; Neffi oli kuin eri kissa leikkiessään sijaiskotipentujemme kanssa ja sillä oli energiaa kuin sähköjäniksellä.

Viikko ennen muuttoa pissailu alkoi taas. Ensimmäisen hutipissan pistin stressin piikkiin - meillä alkoi tällöin pakkausurakka - mutta kun sohvalle alkoi tulla jälleen minipissoja, heräsin todellisuuteen. Ei taas.

Neffi on ollut marraskuun loppupuolelta jälleen liuotusruoalla ja tammikuussa jälkeen siirsimme sen ruokailutilan vessaan, että pystyimme valvomaan joka ikisen suupalan, mitä kissa suuhunsa laittoi. Tammikuun alkupuolella kun pH oli liuotusruoasta huolimatta vielä 8.5. Oma arvauksemme on, että pikkupennut kätkevät johonkin ruokaa ja Neffi on ne käynyt sieltä herkuttelemassa kun oma silmämme on välttänyt. 


Nyt tilanne oli kuitenkin jo parempaan päin - viimeisimmässä kontrollissa pH oli 6, kiteitä ei enää ollut ja kissa oli kaikin puolin jälleen terve. Siitä on nyt kaksi ja puoli viikkoa. Antibiootteja ei tällä kertaa syöty. Eläinlääkärin kanssa yhteisymmärryksessä päädyimme siihen, että syötämme liuotusruokapussit loppuun, jonka jälkeen lähdemme Feline Porta -dieetille ja sitten pohditaan tukikeinoja, kuten dl-metioniinin annostelua, siihen sivuun, kun ylläpitoruoka ei maistu vieläkään.

Koska en saanut eläinlääkäriä soittopyynnöistäni huolimatta edellisviikolla kiinni sekä kissa oli edelleen liuotusruoalla, tein itsenäisen päätöksen ja aloitin antibiootit, joita meillä aikaisemmista kuureista oli jäänyt, Neffille määrätyllä annoksella. Ikinä antibiootteja ei saisi antaa omalla päätöksellä, mutta nyt päädyin tähän, koska oireet olivat hyvin selkeät ja kuurin määräämisessä olisi kestänyt. Kissa kärsi silminnähden - apatia, ärtyneisyys ja hiekkalaatikolla maukuminen olivat palanneet.

Yllätyksekseni antibiootit vaikuttivat erittäin nopeasti. Viimeiset hutipissat ovat lauantai-illalta, kun niiden jälkeen annoimme ensimmäisen antibiootin. Neffi on pirteämpi ja osallistuvampi sekä ei enää sähise muille kissoille.

Jätän vielä varmaan tänään soittopyynnön eläinlääkärille ja pyydän neuvoja jatkoon, pitäisikö Neffin kanssa käydä klinikalla vilkaisemassa yleiskuntoa tai ottaa pissanäyte ja katsoa, josko antibiootti tulisi vaihtaa toiseen (syönyt aiemmin kahta eri antibioottia virtsatietulehduksiin, nyt syödään näistä toista - herkkyysmääritystähän nyt ei voi enää tehdä, mutta oireista päätellen näkyisi vaikuttavan).

Sohva on kuitenkin vielä tiukasti edellisen pesun ja muuton jäljiltä paketissa. ;)

Leikitätkö kissaasi oikein?

Olen jo pitkään etsinyt hyviä kissatietokirjoja - suurin osa, mitä olen lukenut, kattaa kissan perushoidon, mutta saattaa sisältää mielenkiintoisia neuvoja ja jopa virheitä kissanhoidossa. Siksi en ole hankkinut vielä yhtäkään omaksi, ennen kuin minulle suositeltiin kirjaa nimeltä Starting From Scratch.

Meillä ei ole ollut lähtökohtaisesti arkoja tai minun mielestäni käytöshäiriöisiä kissoja. Olen kuitenkin tavannut mielenkiintoisia kissapersoonia nyt jo muutaman vuoden ajan ja kissan käyttäytyminen kiinnostaa, varsinkin miten saisi esimerkiksi aran kissan kanssa kommunikoitua niin, että se alkaisi pikku hiljaa luottamaan ihmiseen.

Mielipiteeni amerikkalaisista "tietokirjoista" on usein hyvin huono. Siksi suhtauduin varauksella tähänkin. Yllätyin kuitenkin positiivisesti lukiessani arvosteluja kyseisestä kirjasta - suurin osa niistä oli neljää tai viittä tähteä ja niissä korostettiin, kuinka lukijan ongelmat olivat pikkuhiljaa ratkenneet, kuin itsellään, tiettyjä tapoja muokatessa. Päädyin siihen, että 11 euroa sinne tai tänne ja hankin kirjan Kindleeni jo ihan uteliaisuudesta.

Starting From Scratch paneutuu yleisimpiin kissojen käytösongelmiin ja niiden ennaltaehkäisyyn sekä positiiviseen vahvistamiseen niiden "hoidossa". Lisäksi se pureutuu myös kissojen käyttäytymiseen ja siihen, kuinka ihminen voisi ymmärtää kissan mielenliikkeitä eniten.

Suurin asia, jota kirjassa nyt tähän mennessä (olen noin puolivälissä) on tullut eteen, on leikittäminen kissaterapiana. Leikittäminen sinänsä on tuttu asia arkuudenkin "hoidossa" - leikin kautta kissa oppii, ettei se ihminen olekaan niin iso uhka - sekä myös tylsyyden hoidossa - mutta kirjailija itse käyttää nimitystä playtherapy. Hän myös korostaa, kuinka tärkeää oikeanlainen leikkiminen kissalle on ja kuinka usein sitä tulisi tehdä.

Miten sitten leikitään oikein?

Huvittuneena luin kirjaa, koska no, kukapa ei osaisi leikittää kissaansa. Huomasin kuitenkin kirjailijan kertomat yleisimmät virheet omassa leikitystavassani. Kun haluan leikkiä kissani kanssa, pyöritän pallon sitä kohti tai heitän hiiren sen viereen. Huiskalla tehdään hurjia liikkeitä ilmassa, että kissa kiinnostuisi siitä ja heilautellaan sitä naaman edessä.

Miksi tämä sitten on niin väärin? Kissa leikkii hioakseen saalistustaitojaan ja saalistaakseen - se on metsästäjä. Yllä kuvattu tilanne ei jäljittele millään tavalla sen pyydystämien eläinten käytöstä. Kissa ei ymmärrä, mitä haemme takaa. Se saattaa läpsäistä kuonon edessä liitelevää höyhenhirvitystä ärsyyntyneenä, jopa turhaantuneena. Se ei kuitenkaan laukaise sen saalistusviettiä - mikä saaliseläin tunkee itseään kissan suuhun?

Kissa saalistaa pieneläimiä - hiiriä, myyriä, päästäisiä - jotka usein kiinnittävät sen huomion kiitämällä poispäin sen näköalueelta tai näköalueen läpi. Miksi sitten heitämme leluhiirtä kissan viereen? Kissa ei ymmärrä, koska sille leluhiiri on kuollutta riistaa, mitä nakkaamme sen nokan eteen. Kissa saattaa välillä itsekseen heitellä lelua ympäriinsä kuin se tekisi luonnossa myös hiirelle tai päästäiselle - mutta ei leluhiiret meillä ikinä ole olleet isoja hittejä.

Kirjailija korostaa, että näitä interaktiivisia leikkituokioita tulisi pitää joka päivä noin kaksi, kestäen noin kymmenestä viiteentoista minuuttiin. Kissan vuorokausirytmin mukaisesti leikkihetket sijoittuisivat aamuun (esimerkiksi ennen töihinlähtöä) ja iltaan (juuri ennen nukkumaanmenoa). Lyhyet leikkihetket takaavat sen, että kissan elämänlaatu paranee, koska se ei turhaudu enää - samalla vähenevät myös turhautumisesta aiheutuneet käytöshäiriöt, kuten yöherättely ja aggressiivisuus. Leikkihetken jälkeen kissa tulisi ruokkia, jonka jälkeen se noudattaa normaalia päivärytmiään, pesee turkkinsa ja käpertyy nokosille.

Nyt kun asiaa ajattelen omalla järjelläni, ymmärrän ihan hyvin miksi meilläkin keksitään kaikkea pientä tingintekemistä. Meidän leikkihetket nimenomaan ovat tähän mennessä koostuneet siitä, että lelukopasta kaivetaan se yksi ainut "onkilelu", joka on vielä ehjänä, ja leijutellaan sitä ympäriinsä niin, että kissat pomppivat sen perässä ja vähvättelevät sille. Toki tämä aiheuttaa turhautumista, vaikka saavatkin "saaliinsa" välillä kiinni. Pitänee alkaa kehitellä ideaa miten leikittämisen hoitaisi kaikkein fiksuiten viiden kissan taloudessa.

Copyright © Pissasirkus | Powered by Blogger

Design by Anders Noren | Blogger Theme by NewBloggerThemes.com