Pissasirkus-blogissa seurataan diagnosoidun pissakissan elämää ja sairautta. Välillä käsitellään elämää myös eläinsuojelullisesta näkökulmasta.

19. huhtikuuta 2013

Teoriaa ja kokemuksia pissakissan ruokinnasta

Ruokintatuskailujen kautta on tullut opittua myös joitain niksejä pissakissan ruokinnassa. Avataampas sitten vähän teoriaa, joka on tässä kahden vuoden aikana tullut todella tutuksi.

1. Pissakissan kanssa kannattaa välttää sekaruokintaa, eli kuivaruokaa ja märkäruokaa yhtäaikaisesti. Tämän opin itse valitettavasti kantapään kautta. Sekaruokinnassa on se riski, että vaikka kuivaruoka olisi laadukasta ja se janottaisi kissaa, märkäruoasta saatu kosteus turruttaa janon tunteen. Tällöin lähtökohdat ovat paljon huonommat kiteiden torjunnassa, koska kissa ei juo tarpeeksi. Meillä tämä johti uuteen ongelmakierteeseen syksyllä 2012.

2. Jos kissalla on taipumus korkeaan pH-arvoon, valitse märkä-/kuivaruoaksi ruoka, johon on lisätty dl-metioniinia ja siinä on matala magnesiumpitoisuus. Raakaruoakinnalla voi käyttää hyväkseen esimerkiksi linnunlihassa luonnollisesti olevaa dl-metioniinia, eli pissakissan ruokavalion tulisi koostua pääasiassa kanasta tai kalkkunasta.

3. Valitessasi kuivaruokaa muista, että ruoan tulisi janottaa kissaa: kissa ei luonnostaan juo, koska on aavikkoeläin ja on saanut aina tarvitsemansa kosteuden saaliistaan. Tämä tuppaa unohtumaan myös kotikissoilta, vaikka saalista eivät saakaan.

4. Laadukas kuivaruoka, joka janottaa, saattaa olla paras vaihtoehto herkästi struviittikiteitä muodostavalle kissalle. Kun ruoka janottaa, kissa juo eikä virtsa pääse väkevöitymään kiteiden muodostamiseksi. Lisäksi paljon juominen edesauttaa nestekiertoa, jolloin rakko huuhtoutuu paremmin ja vältytte toivottavasti myös tulehduksilta.

5. Märkäruokaa syöttäessä kannattaa välttää vilja- ja sokeripitoisia märkäruokia, koska ne ainesosat väkevöittävät pissaa. Ylipäätänsä kaikki kasvit väkevöittävät. Kun pissa väkevöityy eikä nestekiertoa ole tarpeeksi, usein päädytään tällaiseen kierteeseen mikä meilläkin on.

6. Mikäli ei ylläolevista ole tullut jo ilmi, se juominen on pissakissalle hurjan tärkeää, oli kyseessä kiteet tai tulehdus. Meille annettiin neuvoksi "kylvää" vesikippoja ympäri huushollia; eri kokoisia, muotoisia, eri paikkoihin: korkealle ja matalalle. Lisäksi keitetty lihaliemi (ei suolattu) on loistava tapa saada kissa juomaan enemmän: pakasta lihalientä esimerkiksi jääpalapussissa ja sulata vesikippoon yksi "kuutio". Kissat myös rakastavat juoda vettä, joka virtaa, eli esimerkiksi kissan juomalähde voisi olla hyvä hankinta. Vettä ei kannata vaihtaa myöskään liian usein, koska hanaveteen on aina lisätty klooria ja se haisee kissan nenään. Tätäkin voit ehkäistä pullottamalla hanavettä jääkaappiin - kloori haihtuu vedestä nopeasti.

7. Kissalle voi antaa nameiksi esimerkiksi liuotusnappuloita, jos ne menevät. Kaikki namit edesauttavat -valitettavasti - myös kiteiden muodostusta, mikäli kissalla on niihin taipumus. Kannattaa suosia todella "puhtaita" nameja, eli esimerkiksi kuivattua ankkaa tai kanaa, jos liuotus- tai ylläpitonappulat eivät käy. Usein nämä ovatkin nimenomaan niitä herkkuja.

Liuotus- ja ylläpitoruoka maksavat . Onneksi niitä saa myös vähän edullisemmin, kun tietää mistä tilata:
Hill's: http://nutrecare.co.uk/cat-food-hills-prescription-diet-for-cats-c-141_199_144
Royal Canin: http://nutrecare.co.uk/cat-food-royal-canin-veterinary-diet-c-141_199_146

Nutrecarelta postikulut Suomeen olivat edellisen kerran, kun tilailin, 18 puntaa. Ruokasatsit tulivat silti halvemmaksi kun Suomesta klinikoilta ostettaessa, enkä tilannut edes hurjan paljoa!

Suomessa noita ruokia saa myydä vain apteekit ja klinikat, joissa 24 purkin hinta huitelee usein 60-70 euron paremmalla puolella. Lisäksi yhden verkkokaupan, joka on eläinlääkärin pitämä, tiedän: http://www.vetstore.fi/

Ruokintatuskailua

Toissapäivänä näytettä jo viedessä saatiin tietää, että olihan sinne jälleen, n. 1-1,5 viikon normaalilla ruokavaliolla lähtenyt niitä struviittikiteitä muodostumaan. Myös pH oli todella korkealla, ilmeisesti Neffillä nyt sitten vaan keho ei enää siedä muuta kuin pH:ta laskevaa ruokaa. Harmittaa todella paljon, koska liuotus-/ylläpitoruoat eivät meinaa tytölle upota alkuihastuksen jälkeen.

Eilen sain sitten klinikalla käännähtäessäni tietää, että ei onneksi bakteerikasvustoa ollut, eli uutta ab-kuuria ei tarvita. Onneksi!

Tässä kahden vuoden aikana on tullut kyllä niin tutuksi tämä ruokinnan tasapainottelu, että ihan itkettää.

Pentuajan Neffi ja Mörri söivät milloin mitäkin: Applawsia, Latzia, Pirkkaa, Royal Caninia, Hill'siä. Kuivaruoka ei ollut meillä ikinä oikein vaihtoehto, vaan mieluummin ruokittiin tytöt märkäruoalla. Ongelmat alkoivat, kun meillä siirryttiin BARF:ille erään hoitokissan vatsaongelmien vuoksi. Silloin ruokana oli siis käytännössä raaka kana, nauta-sika jauheliha, kalkkuna ja vähäisissä määrin kala sekä tietenkin asianmukaiset vitamiinit ja kalkkilisät. Ongelmat tuskin johtuvat suoranaisesti BARF-ruokavaliosta, vaan kuvittelisin että silloin ne vasta alkoivat näkymään.

Sen jälkeen Neffi joutui liuotusruoalle ja koko talouden ruokavalio sitten siirtyi teolliseen ruokaan. Neffi söi Royal Caninin ja Specificin liuotusruokia, nappuloita ja märkäruokaa ja kesän lopuilla siirryttiin takaisin normaaliruokavalioon - silloin taisi olla Applawsia, Almo Naturea, PrimaCatin annosvuokia, RC-nappulaa ja Applaws-nappulaa. Ongelmat uusivat juuri ennen joulua ja "päästiin" uudelleen liuotusruokavaliolle, jonka jälkeen lähdettiin ylläpitoruoalle. Ylläpitoruoalla ollessaan Neffi laihtui noin kaksi kiloa vähän alle vuodessa. Se on punnituksella painanut 5,5 kg kesällä 2011 ja klinikalla 2012 toukokuussa noin kolme kiloa. Hurja painon pudotus pienelle kissalle. Muistan kun eläinlääkäri mainitsi, että kissa on alipainoinen.

Ylläpitoruoka ensimmäisen kahden viikon jälkeen ei meillä mennyt mitenkään. Sitä peitettiin apinan raivolla ennen ensimmäistäkään palasta ja muistan istuneeni useita tunteja kissan kanssa vessassa antaen ylläpitonappuloita sille kädestä "nameina", milloin ne Neffille saatiin huijatuksi menemään. Kissa söi ruokaa juuri ja juuri henkensä pitimiksi, mutta suurin osa siitä meni roskiin. pH pysyi kuitenkin alhaalla ja kissa muuten terveenä, kunnes sitten meidän talouteen tuli näyttelyistä se pieni oksupöpö ja kaikki kissat oksensivat pikkuisen - Neffillä tauti kesti kolmisen päivää ja kun pakkoruokinnasta ei ollut apua, lähdettiin klinikalle nesteytykseen. Kun saatiin Neffi kuntoon, päädyttiin eläinlääkärin kanssa normaaliruokavalioon uudelleen. Koko kesän Neffi söi Feline Portan 21- sarjan ruokia ja virtsa pysyi puhtaana struviittikiteistä, vaikkakin hankalaa tulehdusta vastaan tapeltiin sitten se kesä. Syksyllä 2012 erehdyin antamaan tytölle RC:n nappuloita ja taas oltiin struviittikidekierteessä. Ja sitä parannellaan edelleen.

Onneksi liuotusruoka tällä hetkellä vielä menee ja toivotaan että pissailuongelmat menevät nyt taas ohitse kohta. Eläinlääkäri suositteli, että Neffi pysyy nyt liuotusruoalla ainakin sen puolisen vuotta, mutta olen vähän skeptinen. Kissa on laihtunut syksyn ja talven aikana jälleen. Pitäisi varmaankin punnita se jälleen, että vähän tietäisi missä painossa ollaan. En haluaisi toistaa viime vuoden klinikkakäyntiä.

Meillä on ruoan kanssa pelaamiseen kokeiltu lämmittämistä, lihalientä, lämmintä vettä, eri merkkejä, eri koostumuksia, kädestä syöttämistä, lusikalta syöttämistä, laakealta lautaselta syöttämistä, pienestä kupista syöttämistä... Jos vielä jotain löytyy mitä ei olla kokeiltu, jätäthän vinkin siitä kommenttilaatikkoon! Aletaan olla neuvottomia. Pakkoruokinta 3-4 kertaa päivässä sen verran mitä kissa söisi kuulostaa kamalalta. Muut ruoat Neffille kelpaisivat, mutta ensimmäisen viikon tai kahden jälkeen jokainen liuotus-/ylläpitoruoka lakkaa kelpaamasta tyystin. Mitään muuta ruokaa niihin ei voi sekoittaa, koska silloin liuotus-/ylläpitoruoan mekanismit eivät toimi ja kiteitä pääsee taas syntymään.

Noh, onni on nähdä kissa ainakin kivuttomana. Toissailta oli yhtä helvettiä kuunnella, kun Neffi kiersi ympäri asuntoa ja maukui. Eilen illalla naukuminen oli jo rauhoittunut ja Neffi tuntui pirteämmältä. Erävoitto?

17. huhtikuuta 2013

Pissanäytteen ottamisesta

Niinhän se meni, 14vrk Synolux-kuuri. Kuuri loppui tasan viikko sitten keskiviikkona, ja tosiaan alkoi 4 tbl vuorokaudessa -annostuksella, eli ei mistään kevyestä kuurista ollut kysekään. Kuurin loppumisesta seuraavana päivänä eli torstaina Neffi kävi pienellä pissalla laatikon eteen, vaikka oli ollut koko kuurin ajan melkein täysin sisäsiisti kahta poikkeusta lukuunottamatta.

Perjantaina käytiin pissaamassa sohvalle useita kertoja (kaveri parka, hän oli yötä meillä ja sohva oli se unipaikka... Neffi vietti sitten loppuyön saunaosastolla Mörri kaverinaan) ja sama homma on jatkunut siitä lähtien. Muovilakanat ja höyrypesuri on ollut ahkerassa käytössä ja olen niin onnellinen siitä, etten ole vielä niitä mattoja laittanut muuton jälkeen lattiaan...

Tänään taas yritetään saada pissanäytettä, eli Neffi eristettiin saunaosastolle kun aamulla tyhjäsin sen kaikista tekstiileistä ja mahdollisista pissapaikoista. Oma arvaus on, että Synolux oli tähän pöpöön väärä antibiootti, mutta varmuushan saadaan vasta kun näytteestä tutkitaan, onko kyseessä vielä pöpö vai onko Neffi kehittänyt oltuaan noin 1,5vkoa normaaliruoalla uudelleen kiteitä.

Tällä hetkellä syödään Feline Portan 21 -sarjan ruokia, mitkä pitivät viime kesänä Neffillä kiteet poissa, ja Bozitan ruokia, joissa lihaprosentti vastaa melkein Feline Portaa (93%) ja ovat viljattomia sekä sokerittomia. Lisäksi Bozitaan lisätään noin puoli desiä lämmintä vettä joka kippoon, eli Neffin on pakko juoda.

Pissanäytteen otto meillä menee näin:

1. Eristä kissa vessaan ja poista mahdolliset pissapaikat (kaikki lattialla/tasoilla olevat tekstiilit sekä lattiakaivon ja kiukaan päälle jotain kovaa).

2. Anna kissalle nappuloita (meillä yleensä liuotusnappulat tai ylläpitonappulat, koska muista Neffi niitä kiteitä kehittää) sekä raikasta vettä (nyt Neffi sai meidän kissojen juomalähteen, koska juo siitä ehdottomasti eniten).

3. Putsaa kaikki laatikot ennen näytteenottoa ja kaada uutta hiekkaa päälle. Älä sekoita hiekkoja! On todella tärkeää, että kissa kokee pissapaikan miellyttäväksi ja puhtaaksi, että näytteenotto onnistuu.

4. Desinfioi saunakauha ja näyteastia. Kuuma (yli 60 asteinen) vesi tai desinfiointiaine käy hyvin. Kontaminaatio usein pilaa näytteen, joten aina kannattaa desinfioida! Näyteastian kuivaan esimerkiksi puhtaalla talouspaperilla, mutta voi olla fiksumpaa antaa sen kuivahtaa itsestään.

5. Päästä kissa eristyksistä ensimmäisen kerran esim. 4 tunnin kuluttua. Nosta kissa laatikolle ja odota. Jos kissa menee pissausasentoon, odota niin kauan että pissaa alkaa tulla, ja laita kauha suoraan pyllyn alle. Kissa saattaa häiriintyä, jos aloitat näytteenoton liian aikaisin ja lähteä laatikolta pois, mutta kun se alkaa pissata, se ei lopeta vaikka siinä kauhaa pyllyn alle törkkisitkin ;) Ota pissaa niin paljon kun tulee ja kun kissa lopettaa, nosta kauha pois ja anna kissan "peittää jätöksensä". Mikäli näytteenotto ei onnistu, eli kissaa ei voisi laatikko kiinnostaa vähempää, kissa uudelleen eristykseen ja kokeile uudelleen esimerkiksi tunnin kuluttua. Meillä maksimi panttausaika on ollut 9 tuntia: ilmeisesti kissa oli käynyt juuri laatikolla kun laitoimme sen vessaosastolle, eikä näytettä saatu sinä päivänä. Usein kuitenkin jo 4-5 tunnin odotus on ollut ihan toimiva, mikäli kissan saa eristyksiin heti aamulla.

6. Purkita näyte desinfioituun näyteastiaan. Jos et pääse eläinlääkärille heti, laita näyte jääkaappiin. Meidän klinikalla suositellaan, ettei näyte ole kuin maksimissaan neljä tuntia vanha, koska sen jälkeen se alkaa väkevöityä ja kehittää kiteitä, vaikkei niitä oikeasti pissassa olisikaan ollut. Jotkut klinikat pitävät ehdottomana, että näyte tuodaan heti sen ottamisesta. Bakteerikasvuston tutkimiseen riittää seuraava päiväkin, jos näyte pidetään jääkaapissa.

7. Vie näyte eläinlääkärille.

Toinen meillä tunnettu tekniikka on kissoille, jotka eivät suostu pissaamaan jos kyykin vieressä. Kissa on luonnostaan hyvin siisti eläin ja kun se on oppinut, että laatikkoon pissataan, se pissaa laatikkoon no matter what. Tätä voi hyödyntää näytteenotossa.

Tekniikka 2:

1. Eristä kissa hyvissä ajoin muista kissoista oman pissalaatikon kanssa esimerkiksi vessaan, niin että se oppii missä sen oma laatikko on.

2. Ota puhdas jätesäkki (tai kaksi) ja desinfioi päälle tuleva puoli. Muovita laatikko. Jotkut kissat ovat hyvin ahkeria peittämään, jolloin jätesäkki voi mennä rikki. Kannattaa siis kokeilla toisen muovin alle laittamista. Desifinfioi myös se.

3. Tarkkaile kissaa ja kun se on käynyt tekemässä pissat laatikkoon, kerää näyte puhtaaseen (uusi/desinfioitu) 10ml ruiskuun. Sormet ristissä, ettei muovipussissa ollut mitään! ;)

4. Laita näyte jääkaappiin/vie lääkärille.

Tässä tekniikassa on tosiaan iso vaara, että kissan tassuista tulee joitain bakteereja näytteeseen, muovipussiin on jäänyt jotakin, säkki ei kestä desinfiointia... Käytännössä hiekkalaatikon voi peittää millä tahansa, mihin pissa ei imeydy ja jonka voi desinfioida, esimerkiksi vaikkapa Ikean pussi (hitsi ne on monikäyttöisiä!).

Kissan pissanäytteen otto ei ole varsinaisesti vaikeaa, mutta siinä on tietenkin ihan omat niksinsä ja haasteensa. Se kuitenkin onnistuu hyvin kotikonsteinkin, kuten luitte. Eläinlääkärissä näyte otetaan usein rauhoitetusta kissasta puristamalla suoraan rakosta, mutta rauhoittaminen tässä tilanteessa ei ole välttämätöntä, mikäli kissa pysyy paikallaan! Punktiossa, eli steriilillä neulalla rakosta näytteen ottamalla taidetaan kuitenkin kissa rauhoittaa aina.

Löysin myös tällaisen: http://www.vetstore.fi/product/353/kit4cat-kissan-virtsanaytesetti-3-kpl
En ole itse testannut, mutta tuo voisi myös toimia hyvin, jos kissa suostuu pissaamaan tuohon hiekkaan.

Päivittelen virtsanäytteen tuloksia taas heti kun ne saan.. Toivottavasti päästään nyt helpolla ja saadaan oikea antibioottikuuri.

Copyright © Pissasirkus | Powered by Blogger

Design by Anders Noren | Blogger Theme by NewBloggerThemes.com