Pissasirkus-blogissa seurataan diagnosoidun pissakissan elämää ja sairautta. Välillä käsitellään elämää myös eläinsuojelullisesta näkökulmasta.

28. toukokuuta 2013

Maksaahan se jo mansikoita!

Edellinen postaukseni liittyi vahvasti kissanpennun ostamiseen, ja kommenttilootaan eksyikin hyvä lisäys: miksi hyvinhoidettu kissanpentu maksaa?

Hyvinhoidettu voi olla monella tapaa enkä nyt kiellä sitä, etteikö ilmainenkin kissapentu olisi voinut kokea rakkautta syntymäkodissaan. Pennuttamisesta on kuitenkin tullut rankka ja kissoja rasittava bisnes, koska rotukissat ovat useamman lemmikkikissaa hankkivan lompakolle liian tyyriitä ja kuitenkin halutaan hieno kissa jalolla sukutaululla.

Miksi kissanpennusta kannattaa maksaa - ja minkälaiselta kasvattajalta pentu kannattaa hankkia?


Loishäätö, rokotukset, veriryhmä ja FIV & FELV

"Eihän niitä kissoja ole ennenkään rokotettu!" "Mihin sisäkissa tarvitsee rokotuksia?"
Pentu on ensimmäiset elinviikkonsa hyvin haavoittuvainen. Emolle annettu kolmoisrokotus tehoaa kahta kissaflunssaa, kalikia ja herpestä, sekä tappavampaa kissaruttoa vastaan. Äidinmaidossa rokotussuoja siirtyy myös pentuihin. Usein suositellaan, että pentu rokotetaan ensimmäisen kerran jo ennen luovutusikää tai viimeistään luovutusikäisenä (12 viikkoa) ja vahviste annetaan kuukauden päästä. Pentu saattaa aivastella itsensä kalikin tai herpesviruksen aiheuttaman flunssan lävitse, mutta usein flunssa tulee lievempänä. Rokotesuojattomuus saattaa edesauttaa myös aktiivisen viruksen leviämisen uuteen kotiin, koska se näkyy usein pennun ilmiasussa joko räkäisyytenä, silmätulehduksina tai jopa ihan kuumeiluna. Jokainen oire lisää viruksen tarttuvuutta muihin kissoihin, eikä aikuisiällä tarttuva herpes tai kaliki ole välttämättä mikään kiva juttu talon vanhemmille kissoille.

Loishäätö on aivan yhtä tärkeä osa pennun kasvamista. Kissoilla on lähes aina jonkinlaisia sisä- tai ulkoloisia: näitä ovat muun muassa ystävämme suolinkaiset, erilaiset zoonoosit (kuten giardia), korvapunkit tai vaikkapa väiveet. Säännöllisillä madotuksilla kantaa hillitään ja niistä voi päästä jopa kokonaan eroon. Suolinkainen on melko harmiton, mutta esimerkiksi giardia tarttuu ihmisiin ja siitä on todella vaikea päästä eroon muun muassa lapsiperheessä. Se on myös harmillinen vaiva ja pahaksi äityessään voi aiheuttaa kissan kuivumisen tai eutanasiaan päätymisen. Vastuuntuntoinen kasvattaja huolehtii siitä, että hänen omat kissansa - varsinkin pentueen emo - on loishäädetty, pentueesta puhumattakaan.

Kuka haluaisi tietää kissansa veriryhmän? No, kasvattaja esimerkiksi. Tässäkin on hyvä syy: pahimmassa tapauksessa isä ja emä ovat eri veriryhmää - kissoillahan niitä on kolme, A, B ja AB - ja tämä aiheuttaa pentujen ensimmäisen 72 tunnin aikana kasvattajalle sydämentykytyksiä. Väärää veriryhmää olevat pennut emoonsä nähden voivat nimittäin kuolla. Mikäli B-veriryhmän edustaja saa A- tai AB-veriryhmän verta, tämä voi aiheuttaa voimakasta tulppautumista. Myös emon imettäminen synnytyksestä seuraavien 72 tunnin aikana saattaa aiheuttaa pentukuolemia, mikäli pennut ovat eri veriryhmää kuin emonsa. Tämä on kissanpentujen yleisin kuolinsyy; tiesitkö? Voit lukea tästä lisää täältä.

FIV ja FELV ovat vielä hyvin tuntemattomia käsitteitä kissanomistajille, mutta sitäkin tärkeämpää on mainita ne tässä. Molemmat ovat kissan kuolemaan johtavia virussairauksia, joiden kantaja kissa on loppuikänsä. FIV, eli kissan immuunikatovirus (vrt. ihmisten HIV) tarttuu nimenomaan limakalvo- ja verikontaktissa, eli usein astutustilanteessa. FIV itsessään ei ole tappava virus, mutta se aiheuttaa kissan immunisysteemin tuhoutumisen, eli kissan immuunisysteemi ei voi enää puolustautua erilaisia sairauksia vastaan. Kissa voi olla monia vuosia oireeton, eikä omistaja välttämättä tiedä ilman testiä, että kissa kantaa kyseistä virusta. Viruksen edessä aktiivivaiheeseen kissaan tarttuvat tavallisesti kaikenlaiset virustaudit ja jokin näistä voi olla kissan loppu. Lue lisää FIV:istä.

FELV on kissan leukemiavirus ja tarttuu samankaltaisesti kun FIV, eli limakalvo- tai verikontaktissa. Mikäli kissan immuunisysteemi ei voita virusta, se on usein tappava. Testin jälkeen määritellään taudin vaihe. Kissa jää kuitenkin loppuelämäksi FELV-kantajaksi, vaikka se olisi oireeton. Lue lisää FELV:istä.

FIV ja FELV-testit ovat suositeltuja myös Kissaliiton kasvattajille, mutta eivät pakollisia. Kummatkin kuitenkin leviävät hyvin herkästi ja ovat kuolemaan johtavia, joten hyvin vahvasti suosittelisin jokaista kissan kasvatusta harkitsevaa testauttamaan kissansa näiltä viruksilta.

Hyvä ruoka, parempi mieli

Tiine emo tarvitsee enemmän ruokaa. Kuitenkin myös ruoan laadulla on väliä: huonolla ruoalla ollut emo saattaa riuduttaa itsensä imettäessään tai pennut saattavat jäädä alikehittyneiksi, joka voi johtaa kuolemaankin. Neljän-viiden viikon ikäisenä pennut alkavat maistella kiinteää ruokaa - ja mitä enemmän tuo kiinteä ruoka tukee pennun kasvua, sitä vähemmän tulevaisuudessa tulee ongelmia. Esimerkiksi kalsiumin puute, kuten ihmiselläkin, johtaa luustoheikkouksiin ja myöhemmällä iällä herkempiin murtumiin.

Mutta onhan ennenkin pärjätty vain kissalle jätetyillä makarooniloodan rippeillä!? Muistattehan, että ennen myös nämä kotiruoalla "herkuttelevat" kissat metsästivät, eli söivät pääasiassa kuitenkin sitä lajinmukaisinta apetta.

Mahdollinen vastike nostaa kuluja mukavasti: joskus emolta ei tule maitoa tai pennut eivät vaan opi tissille, jolloin on pakko keksiä millä tavalla ne pidetään hengissä. Kasvattajan laittamaa aikaa pentuihin voi olla tässä vaiheessa turha mitata, koska parhaassa tapauksessa koko pentue tulee ruokkia käsin kahden tunnin välein - jolloin ison pentueen kyseessä kasvattaja viettää koko päivänsä pentulaatikon vieressä.

Mikä on sopiva hinta kissanpennusta?

Jos lähdetään nyt sitten ajatusleikkiin, että kyseessä on täysin kotikissa joka ne pennut saa, ynnätään kuluja vähän ylläolevan laskelman mukaan.

- Emon ja isän FIV & FELV -testit sekä veriryhmätesti maksavat n. 130 euroa / vanhempi. Yhteensä 260,00e.

- Emon ja isän rokotukset ennen astutusta, n. 40 euroa / kissa - paikkakunnasta riippuen. Yhteensä 80,00 euroa.

- Loishäädöt koko pentueelle, n. 15 euroa. 

- Pentueen 1. rokotus (esimerkiksi 4 pennulle) 90-110 e. 
- Pentueen 2. rokotus (esimerkiksi 4 pennulle) 90-110 e.

Rahaa on jo tähän mennessä saatu palamaan 575,00 euroa, eli neljän pennun pentueessa n. 144 euroa / pentu. Tämän lisäksi kasvattajalle tietenkin tulee omasta pussistaan maksettavaksi myös emon tiineysajan ruoka sekä pentueen ruoat. 

Hinta saattaa nousta tähtitieteelliseksi, mikäli emo joutuisi synnyttämään hätäsektiolla. Pentuja suunnittelevan tulee aina pystyä varautumaan myös tällaisiin yllättäviin, epämiellyttäviin sattumuksiin.

Bisnes rasittaa kissaa

Rotukissabuumi on taannut sen, että lemmikkikissaksikin halutaan näyttävän näköinen yksilö. Plussaa on, mikäli se jotenkin muistuttaa jotain rotua, kuten esimerkiksi norjalaista metsäkissaa, maine coonia tai vaikkapa venäjänsinistä. Tämä on saanut ihmiset haistamaan bisneksen myös kissan pennuttamisessa: ei ole oikeastaan väliä, onko kissalla rotukissataustaa, mutta mikäli ulkonäköä on, se voi aina olla rekisteröimätön rotukissa.

Kuten ylläolevasta laskelmasta huomaamme, kissanpentuja teettäessään ei paljon plussalle jää, jos homman tekee ihan oikeasti ajatellen pentujen parasta. Rotukissakasvatuksessa rahaa saa tietenkin vielä palamaan emon ja isän näyttelytuloksien hankkimisee sekä sienitesteihin (jotka tulevat tarpeeseen, jos kissa liikkuu paljon näyttelyissä!). Pennun hinnalla voidaan yrittää kattaa näitä kuluja, mutta kokonaisuudessaan plussalle siitä tuskin jää, jos kaiken laskee mukaan.

Tämän ovat myös nämä bisneksen haistaneet huomanneet. Pennusta maksetaan aitoa kahisevaa, koska halutaan "rotukissa", muttei haluta panostaa lemmikkiin niin paljon. Tämän vuoksi pentutehtailu on myös kissanpennuissa hyvin suosittua toimintaa.

Pentutehtailija voi olla monenlaista: hän voi olla jopa aito, rekisteröity Kissaliiton kasvattaja, joka on vain onnistunut turhan hyvin pitämään rekisteröimättömät välipentueet salassa. Usein pentutehtailusta alkunsa saaneet pennut ovat lähtökohtaisesti jo sairaita, sillä emon immuniteetti ei ole kunnossa ja virukset saavat isossa kissalassa hyvän pohjan lähteä leviämään. Tämän vuoksi suosittelen jokaiselle pennunhankkijalle sitä, että tarkastelette hyvin kriittisesti ilmoitusta kissanpennuista sekä tarkastatte kasvattajan taustat - aina!

Kun rekisteröity rotukissa maksaa 800-1500 euroa, usein pentutehtailija pyytää "rekisteröimättömästä" vastaavasta vain 300-500 euroa ja väittää rekisteröintiä kalliiksi. Rekisterikirjan arvo on kuitenkin 36 euroa vuonna 2013. Ennemmin syy rekisteröimättömyyteen löytyy siitä, ettei kasvattaja halua sitoutua Kissaliiton kasvattajasopimuksessa mainittuihin sääntöihin tai tämä pentue ei täytä rekisteröintiehtoja (esimerkiksi liian läheiset sisarusastutukset). Muista, että otat aina riskin, jos ostat rekisteröimättömän rotukissan!

Vaikka pentu saa maksaa ja haet vain kotikissaa, suosittelen tarkastamaan taustat myös aina silloin. Vieraile kasvattajan luona ja tutustu pentueen emoon, ja jos mahdollista, myös isään. Näin saat arvokasta tietoa pennun sukutaustasta ja näet myös millaisessa kunnossa kissat ovat. Usein pentutehtailijan tunnistaa jo siitä, ettei pennun emoa näe, vaan kaupat tehdään parkkipaikalla.

Todella hyvän käsityksen kotikissakasvatuksesta saat 4Catsin ylläpitämästä blogista, missä hän kertoo oman kasvatusprojektinsa tuloksia: 4Cats. Mikäli etsit kissanpentua, hyvä idea on myös kysellä paikallisilta eläinsuojeluyhdistyksiltä niitä - vaikka taustat eivät olekaan välttämättä parhaimmilla tavoin tiedossa, usein pentu on kuitenkin jo FIV/FELV-testattu, leikattu, rokotettu ja todettu terveeksi, kun se luovutetaan! 

23. toukokuuta 2013

Kissanpentuja korissa

Kevät on kissanpentujen aikaa. Kissan luonnollisessa rytmissä kiimat alkavat, kun valon määrä alkaa lisääntyä ja ensimmäiset pennut syntyvät jo maaliskuun puolessa välissä. "Pentusesonki" työllistää varsinkin eläinsuojeluyhdistyksiä, sillä tiineelle kissalle tai pienelle orpopentueelle on erittäin vaikeaa löytää sijoituspaikkaa. Pentueen kasvatus voi pahimmillaan olla hyvin rankkaa myös ihmiselle, mikäli emolta ei tule maitoa ja pentujen hengissäpysyminen on hiuskarvan varassa.

Mitä kannattaa muistaa, kun hankkii itselleen kissaa?

Luovutusiässä on 12-viikon suositus

Kissanpennun luovutusikä on ollut aiemmin vakiintunut 8 viikkoa. Kuitenkin joskus jopa 5-6 viikkoisia pentuja on luovutettu, koska on oletettu emon jo vieroittaneen ne.

Emo alkaa pikku hiljaa vähentää imetystä 4-5 viikon jälkeen. Ilmeisesti ennen tämä on tulkittu pennun vieroittamiseksi. Puolueettomat, tieteelliset tutkimukset rapakon toiselta puolelta kuitenkin osoittavat, että emo opettaa pentujaan noin 10-12-viikkoiseksi asti. Mikäli pentu vieroitetaan liian aikaisin ihmisen toimesta, opetus jää puoliväliin ja häiriökäyttäytyminen saattaa alkaa heti uudessa kodissa tai kissan stressatessa.

Häiriökäyttäytymiseen voi kuulua muun muassa aggressiivisuutta (esimerkiksi jalkoihin hyökkäily ja käsien pureminen - ei ymmärretä leikkiä), ulostamista ja virtsaamista laatikon ulkopuolelle, kaiken saalistamista... Kieltäminen ei auta, vaan usein aiheuttaa jopa toivottua päinvastaisen reaktion, eli käyttäytymisen lisääntymisen. Pitkällä pinnalla varustettu ihminen saattaa onnistua häiriökäyttäytymisen kitkemisessä ja kissan opettamisessa kissan tavoille, mutta usein tällaiset kissat luovutetaan eteenpäin eläinsuojeluyhdistyksiin tai viedään piikille. Vain sen vuoksi, että kissanpentu otettiin silloin, kun se on vielä liian pieni!

Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että kun hankit kissanpentua, ne ovat minimissään 12-viikon ikäisiä. Omalta osaltasi saatat todennäköisemmin säästyä kissan häiriökäyttäytymiseltä jatkossa.

Kissa tarvitsee usein kaverin

Vanhaan kansaan on jotenkin takertunut ajatus siitä, ettei kissa ole laumaeläin. Totta on, ettei se ole samalla tavalla laumaeläin kuten esimerkiksi susi. Ihminen on kuitenkin useimmissa tapauksissa riittämätön lauma kissalle.

Kissa viihtyy parhaiten pienlaumassa, eli yhden tai kahden kaverikissan kanssa. Pennut kannattaa ottaa pareittain, mikäli kissakaveria ei uudesta kodista löydy. Päinvastoin kuin usein ajatellaan, että kahdesta kissasta on tuplavaiva, usein toisen kissan ottaminen kaveriksi helpottaa pentuajan hulinaa ja hepulointia sekä vähentää vaikkapa sohvalle aiheutuvia vahinkoja. Kun kissanpennut pääsevät purkamaan energian toisiinsa, sinullakin on vähemmän tekemistä!

Jos hankit kaveria nykyiselle kissallesi, muista että nyrkkisääntönä kissa hyväksyy paremmin vähän itseään nuoremman kissan omalle reviirilleen. Kissan ei tarvitse olla välttämättä pentu. Joskus pennun hankkiminen vanhemman kissan kaveriksi on väärä ratkaisu, koska vanhemmalla ei ole enää energiaa ja halua leikkiä pennun kanssa. Ajattele kaverin hankinta aina kissan mukaan: jos oma kissasi on erittäin reviiritietoinen ja komentava, hanki kissa, joka ei ole nykyisessä laumassaan laumanjohtaja.

Kulut eivät lopu kissan ostamiseen

Kissasta koituu jatkuvasti lisää kuluja, niin kuin mistä tahansa muusta lemmikistä. Täällä on hyvä, osviittaa antava selvitys paljonko kissan ylläpitoon menee rahaa.

Mikäli ostat kissan yksityiseltä, tarkista sen kasvuolot ja taustat. Onko emo madotettu ja rokotettu? Onko pennut madotettu? Mitä enemmän uhkia on ennaltaehkäisty madottamalla tai rokottamalla, sitä helpommalla sinä pääset. Kannattaa maksaa pennusta, joka on saanut asianmukaisen rokotussuojan jo pentukodissa sekä loishäädetty.

Kissanpentuja saa vielä edelleenkin ilmaiseksi. Joskus pennut on madotettu, joskus ne on haettu navetasta kuljetuskoppaan eikä niitä ole käsitelty mitenkään, joskus emoa pennutetaan ja pennuista pyydetään useita satoja euroja. Myöskään Kissaliiton hyväksymä kasvattajanimi ei turvaa pennun taustoja oletusarvoisesti: kasvattajalla voi olla pimeitä välipentueita, joiden vanhemmat saattavat olla esimerkiksi isä ja tytär.

Jos kissaa markkinoidaan rekisteröimättömänä rotukissana, hälytyskellojen tulee soida. Usein takana on vuosien pentutehtailua kissoilla, jotka ulkonäöltään saattavat muistuttaa rotukissaa - emolla saatetaan tehdä useita pentueita vuodessa eikä ole mitään takeita, mitä terveyshäiriötä taustalta löytyy. Usein tällaisia pentuja ei pääse kotiolosuhteisiin katsomaan tai jos pääsee, et näe sillä kertaa pennun emoa.

Kissanpennun rekisteröintitodistus Kissaliitosta maksaa tällä hetkellä 36 euroa. Sen kalleus ei ole ikinä syy, miksi rotukissan pentuja ei rekisteröidä: todellinen syy löytyy aina jostain muualta. Todellisia syitä voi olla muun muassa liian läheiset sukulaispennutukset (isä-tytär, emä-poika, isovanhemmat-lapsenlapset), kissa ei ole rotukissa, kissa on rotukissa joka on poistettu jalostuksesta esimerkiksi häntäknikin tai napatyrän vuoksi, kissalla on sairaus jonka vuoksi sitä ei saa pennuttaa... Tällaiseen pentuun palaa lähes poikkeuksetta aina rahaa erilaisten eläinlääkärikäyntien vuoksi. On myös hyvin mahdollista, ettei pennuttajalta lähtöisin oleva kissanpentu selviä edes vuoden vanhaksi.

Uuden kissanomistajan kannattaa muistaa, että yllättävään eläinlääkärikäyntiin voi upota useita tuhansia euroja. Päivystysleikkaus sunnuntai-illalla vierasesineen ollessa kyseessä on 1500 eurosta eteenpäin. Pidä aina suunnitelma B takataskussa, mikäli ongelmia tulee eteen.

Neffi on ilmainen maatalosta haettu pentu, johon kiteytyy hyvin se, mitä haen tällä postauksella takaa. Koska Neffin pissaongelmat alkoivat jo sen ollessa alle vuotias, kissaan on nyt sen kolmen elinvuoden aikana uponnut rahaa noin 1500-2000 euroa. En uskalla laskea tarkkaa summaa. Neffin taustoista ei ole mitään varmuutta - kyse on voinut olla populaatiosta, jossa on jonkin verran sisäsiittoisuutta, tai sattuman oikusta. En päässyt ikinä näkemään kissan elinolosuhteita sen kotona, vaan tyttö tuotiin minulle puolimatkaan. Ikuiseksi arvoitukseksi jäännee, oliko kissa sittenkään niin vahinkopentueesta, kuin annettiin ymmärtää.

Hyvällä ruokinnalla ja hoidolla ennaltaehkäiset kissan tulevia eläinlääkärikuluja. Kuitenkin esimerkiksi rokotukset ja leikkautus kuuluvat melkeimpä jokaisen kissan elinkaareen. Kissa kannattaa leikata, mikäli tulevaisuudensuunnitelmissa ei ole pentuja. Kollilla tämä ehkäisee stressiä ja et joudu ongelmiin kun se alkaa tulla sukukypsäksi, naaraalla vältät mahdollisen kohtutulehduksen ja tietenkin sen järkyttävän huudon ja meluamisen, kun kiima iskee. Kissan voi leikkauttaa jo 4kk iässä, usein eläinlääkärit pitävät nukutuksen rajana 2 painokiloa. Jotkut kissat tulevat hyvin varhaisessa vaiheessa sukukypsiksi, joten kannattaa homma hoitaa päiväjärjestyksestä heti, kun se on vaan painon puolesta mahdollista.

Virikkeellinen elämä

Kissa tylsistyy hyvin herkästi: sen luontaiseen päivärytmiin kuuluu usein hyvin paljon metsästystä. Tarjoa kissallesi siis virikkeitä. Hyvin aktiivinen pentu saattaa innostua vaikkapa temppukoulutuksesta tai agilitystä, kun taas ujompi saattaa rakastaa älypelejä, joita voit askarrella itse vessapaperirullista. Leikkiminen, jolloin kissa saa saalistaa, usein on kissan päivän kohokohta. Valjastelu on myös rohkeammille kissoille mieleen ja voi olla erittäin palkitsevaa myös omistajalle!

Virikkeellistäminen jälleen kerran auttaa siinä, ettei huonekalujasi tuhota eikä häiriökäyttäytymistä pääse ilmenemään. Kissakaveri usein piristää jo tylsistymään päässeiden kissojen elämää.

Adoptoiminen on hyvä vaihtoehto

Eläinsuojeluyhdistyksille tulee sadoittain kissoja vuodessa. Suurin osa näistä kissoista on mamman mussukoita, joiden koti syystä tai toisesta joutui niistä luopumaan, osa voi olla arempiakin pihalta loukutettuja. Niille on kuitenkin yhteistä se, ettei omaa kotia löydy. Varsinkin vanhemmat kissat usein viettävät tilapäismajoituksessa hyvinkin pitkään. Mikäli et välttämättä halua itsellesi kissanpentua, harkitse myös kissan adoptointia eläinsuojeluyhdistykseltä. Tilapäiskoti osaa kertoa myös kissan luonteesta erittäin hyvin, koska on viettänyt kissan kanssa usein jo pidempään aikaa. Yhdistyksen luovutussopimus kannattaa lukea tarkkaan ennen kuin lähdet kissaa adoptoimaan.

Lemmikin ottaminen on aina sitoumus

Elämäntilanteet muuttuvat - tähän kuitenkin pitää osata varautua. Kun otat lemmikin, sitoudut sen hoitamiseen parhaimmassa tapauksessa kymmeniksi vuosiksi. Kymmeniin vuosiin mahtuu muuttamista, lapsia, uusia puolisoita, allergiaa - lemmikki ei ole tavara, jonka voit heittää roskiin kun et voi enää sitä pitää. Se on elävä olento, joka tuntee ja tarvitsee huolenpitoa.

Sinä olet vastuussa tulevasta lemmikistäsi. Vaikka lemmikin hoitaminen ei ole todellakaan ydinfysiikkaa, kuten nykyään annetaan ymmärtää, muista että lemmikkisi on riippuvainen sinusta; et voi lykätä vastuuta ruokinnasta sille tai jättää sitä oman onnensa nojaan, vaikka sinulla olisi itselläsi kiire tai "muuta elämää". Lemmikki elää kotonasi 24/7 ja sinä olet usein sille koko maailma. 

Antikliimaksi

Niin, lääkärissähän ei selvinnyt mitään muuta kuin lompakkoni köyhtyminen.

Neffi tosin sai kehuja jälleen käytöksestään, sillä kissahan puski ja purisi sen verran, että lääkäri ei meinannut saada sydänääniä kuunneltua. Mitään ihmeparantamista en odotellutkaan, mutta toivomus olisi ollut ruokavalion remontista johonkin sellaiseen, joka pitäisi kissalla painon normaalina ja kiteet poissa. En saanut myöskään sen enempää selvitystä siitä, mitkä virtsakideruokavalion vaikuttavat ainesosat voisivat olla, jotta voisin koostaa esimerkiksi BARF-ruokavalion Neffille näitä periaatteita käyttäen.

DL-metioniini meidän tapauksessa ei ilmeisesti tulisi auttamaan, koska se laskee vain pH:ta eikä Neffille välttämättä siitä olisi sen enempää hyötyä.

Pissanäyte oli kuitenkin puhdas, vähän siellä oli verta mutta mahtoi johtua punktiolla otetusta näytteestä.

Neffistä otetiin myös verikokeet, joissa selvitettiin munuaisarvoja ja kilpirauhasarvoja. Molemmat ovat kissalla normaalit, eli ainakaan vielä ei ole löytynyt syytä taustalta, miksi rakossa on tällainen "häiriötila" joka kehittää kiteitä näin pahasti.

Vähän on pettynyt olo, mutta eipä tälle kai mitään voi.

Näin pari viikkoa lääkärikäynnistä edelleen hutipissailu jatkuu. Pesin sohvan ja peitettiin se kovilla tavaroilla. Toissailtana Neffi kuitenkin päätyi siihen, että käy pissalla korin päällä - onneksi kerkesin estämään suuremmat vahingot - ja eilen unohdin peittää kangaskohdan, jälleen käytiin pissalla. Pikkuhiljaa, eipä tämä ikinä parissa päivässä ole tajunnut... Muuten pissat tulevat nätisti laatikkoon.

Tsemppiä kaikille pissakissatalouksille! En tiedä mikä tässä keväässä ja kevätkesässä on, mutta tuntuu että häiriökäytös puhkeaa aina nimenomaan tällöin :)

7. toukokuuta 2013

Perjantain lääkäri pelottaa!

Meillä on nyt se kauan odotettu lääkäri perjantaina Neffin kanssa. Käytännössä tarkoitus olisi tutkia kissa nyt vielä perinpohjaisesti, että onko jotain voinut jäädä huomaamatta mikä aiheuttaa tämän kierteen, vai onko se vaan hyväksyttävä että perinnöllinen taipumus pissan väkevöitymiseen on. On mikä on, menen nyt pyytämään apua lääkäriltä, joka on erikoistunut kissojen vaativiin sairauksiin jo 20 vuoden ajan ja voisin kuvitella että tietää yhtä sun toista perinnöllisesti sairaan kissan ruokinnasta. Josko tältä kaksi vuotta kestäneestä pissarumbasta nyt päästäisiin pois!

Huteja tulee edelleen sohvalle, ja on laiskottanut niin etten ole jaksanut sohvaa pestä. Vieraita ei siis ole hetkeen tulossa, kun olkkarissa leijailee kissanpissan elegantti aromi... Uusi laatikko ei auttanut asiaa, vaikka sijoitettiin se taktisesti sohvan viereen. Next step on sitten peittää sohva tavaroilla niin, että Neffin on pakko opetella käymään laatikossa.

Pikkumiehet ovat vallan ihmeissään, miksi heidän rakkaalta nukkumapaikaltaan löytyy tällaisia muovisia tyhmiä, pissalta haisevia kapistuksia. 

Copyright © Pissasirkus | Powered by Blogger

Design by Anders Noren | Blogger Theme by NewBloggerThemes.com