Pissasirkus-blogissa seurataan diagnosoidun pissakissan elämää ja sairautta. Välillä käsitellään elämää myös eläinsuojelullisesta näkökulmasta.

28. joulukuuta 2014

Mörrin aikajana

Neffi on saanut tässä blogissa varmasti eniten palstatilaa, ja Kirppuakin on varmasti tullut monessa postauksessa sivuttua. Mörri on kuitenkin jäänyt kissasisarustensa varjoon, ja ajattelin kertoa siitä ja sen "kesyyntymisestä" vähän kattavammin.

Pieni sähinäpallero

Mörri haettiin samasta paikasta kuin Neffi. Se on syntynyt Vapun aikoihin vuonna 2010 (eli noin kaksi kuukautta myöhemmin kuin Neffi) ja se muutti meille elokuussa 2010 ollessaan 13-viikkoinen. Nimekseen se sai Miss Moriarty, mutta oma äitini kutsuu sitä edelleen itsepäisesti Vappu-kissaksi.


Mörrin kasvatuskoti oli maatila, jossa se syntyi talliin. Siinä missä Neffin pentue oli kasvatettu sisällä, Mörrin pentue seikkaili jo parin viikon iässä tallin ulkopuolella ja saimpa terveisiä juuri ennen hakua, että kissanpennut olivat käyneet herkuttelemassa lokin raadolla! Vaikka paikka oli sama, lähtökohdat kissoilla olivat täysin erilaiset. Onneksi en kuitenkaan tiennyt tätä etukäteen.

Neffi varattiin meille jo noin viikko sen syntymän jälkeen kuvista, ennen kuin sen silmät olivat edes auenneet. Mörristä en saanut yhtäkään kuvaa ja näin hakureissulla kissan kuljetuskopassa ensimmäistä kertaa - ja samalla näin myös sen hampaat ja luimistuneet korvat, kun pieni musta pentu sähisi kopin nurkasta. Sitä käsiteltiin hitsarinhanskoilla - silloin ensimmäistä kertaa mietin, että mitä tästä oikein tulee.

Minulla oli hyvin vähän kissakokemusta ennen Neffiä: lapsuudenkodissani minulla oli lemmikkinä vain hamstereita ja tallikissoja olin hoitanut naapurin tallilla, mutta omaa ei ollut ikinä ennen Neffiä. Mörrin tulon aikoihin Neffi oli ollut meillä vain pari kuukautta ja se oli luonteeltaan täysi vastakohta: rohkea, sosiaalinen ja erittäin utelias.

Hain Mörrin kahden kaupungin väliseltä bensa-asemalta Pohjanmaalta. Sen tiedän, että kissan luovuttaja oli iso lapsiperhe maatilalta, jonka emännän kanssa olimme viestitelleet sähköpostitse ja tekstareilla. Pennusta ei pyydetty, kuten ei Neffistäkään, rahaa eikä mitään muutakaan - he olivat vain helpottuneita, että "vahingot" löysivät kodit. Nyt valitsisin ehkä kissat eri lailla, mutta tuolloin se tuntui loistodiililtä. Perhe vakuutti leikkuuttavansa molempien kissojen emot. Toivottavasti niin myös tapahtui.

Mörri oli hyvin ärsyyntyneessä ja pelokkaassa mielentilassa, kun se nostettiin parkkipaikalla kopasta toiseen hitsarinhanskoja käyttäen. Pieni kissa rimpuili, sähisi ja teki kaikkensa, että olisi päässyt irti, mutta päätyi silti meidän kuljetuskoppaamme. Automatkan oli hiljaista ja itse olin itku kurkussa - isäntä, joka pennun meille toi, sanoi että voivat ottaa sen takaisin jos tilanne näyttää sietämättömältä. En halunnut luovuttaa, mutta kuitenkin mietin, että miten tässä pärjätään; tuleeko tuosta kissasta ikinä kesyä!

Isosisko Neffi ja uusi koti

Päästettiin pieni musta kissaparka heti Neffin kanssa kontaktiin ja se piiloutui saman tien sohvan alle, minne myös Neffi yritti - isompana ei kuitenkaan enää mahtunut. Sähinöitä ei ollut ollenkaan, ja seuraavana päivänä pennut olivat jo kuin paita ja peppu. Missä Neffi nukkui, Mörri oli kainalossa. Mörri vietti kuitenkin ensimmäisen viikon vilistäen ihmisiä mitä mielenkiintoisimpiin paikkoihin piiloon. Kaikki ajatukset kesystä toisesta kissavauvasta karisivat nätisti. Suoraan sanottuna olin vähän pettynyt - olin haaveillut toisesta kissasta, joka olisi yhtä rakkauspulainen kuin Neffi, pieni sylipallero. Mörri oli kaikkea muuta. Jos sitä lähestyi, sai pientä sähinänkaltaista pihinää, ja kynsiä, potkimista sekä rimpuilua kun sitä nosti syliin. Se ei myöskään rauhoittunut, vaan panikoitui enemmän, jos sitä piti sylissä.

Mörrin kanssa ruoka oli oikea tapa edetä. Etsin kissan piilostaan ja otin sen syliin, pidin sitä siinä ja annoin syödä kaikkea mitä keksin - herkkuja, purkkiruokaa, kuivanappuloita, kinkunpaloja. Kädet saivat kyytiä, ne olivat jatkuvasti kauheilla raapaleilla. Huomasin kuitenkin, että ensimmäisten kahden viikon jälkeen pentu kehräsi, kun sitä tarpeeksi kauan silitteli tai piti sylissä ja silitteli. Silloin heräsi toivo: ehkä tästä joskus tuleekin jotain! Alusta alkaen Mörri oli myös erittäin leikkisä pentu. Sitä ei vaan saanut lähestyä: silloin se koki tarpeellisemmaksi vilistää piiloon.

Tampere ja citykissailu 

Kun kolmen Seinäjoki-viikon jälkeen tulimme kahden kissan kanssa Tampereelle, pienessä Mörrissä tapahtui suuri muutos. Yht'äkkiä sitä alkoi näkymäänkin enemmän kuin satunnaisesti: se saattoi nukkua näkyvillä yksin ja tuli ruoka-aikaan aina tarkastamaan kupin sisällön, jolloin sitä sai vapaaehtoisesti silitettyä. Madotuksesta mentiin vähän takapakkia, mutta parissa kuukaudessa pienestä panikoivasta navettapennusta tuli ihan sosiaalinen citykissa. Joskin vieraat yleensä näkivät meillä vain yhden kissan.

Vuoden citykissailun jälkeen sitä sai alkaa ottaa jo syliinkin melko yllättäen (toki vain minä ja mieheni) ja käsitellä. Eläinlääkärireissut olivat Mörrille toki kauhistuksia toinen toisen perään, mutta kotona se alkoi yhä enemmän tulla kuorestaan.

Nykyään Mörri on mamman mussukka. Kolmessa vuodessa muutos on ollut valtava siihen nähden, millainen kissa meille tuli! Mörri on meidän kissoistamme se sosiaalisin ihmisiä kohtaan, ja tulee nykyään jo vieraidenkin ihmisten syliin. Se rakastaa sylissäoloa sekä kanniskelua - mikä on ihme tälle kissalle - ja osaa myös vaatia huomiota pienellä piippaavalla äänellään, jos sitä ei saa automaattisesti. Miss Moriarty on sosiaalinen - nykyään jopa ihan ärsyttävyyteen asti!


Mörri opetti minulle sen, että mikä tahansa kissa voi muuttua. Se ei ole haastavin kissa, mitä minulla on ollut tai tulee olemaan, mutta se näytti että on myös muunlaisia kissoja, ja että niilläkin on toivoa. Jälkikäteen kun asiaa ajattelee, olen erittäin onnellinen että otin Mörrin "kuin sian säkissä". Jos arkuus olisi ollut tiedossa, en olisi varmaan ikinä uskaltanut ottaa tuollaista kissaa. Nykyään, onneksi, ajattelen ihan eri lailla.


26. joulukuuta 2014

27. marraskuuta 2014

FIV ja FeLV

Päätin jo keväämmällä, että omistan ihan oman postauksen näille kahdelle sairaudelle. Näitä onneksi harvemmin tulee vastaan kissoissa, mutta kun niitä tulee vastaan, valitettavasti näistä ei tiedetä ja suomeksi materiaalia on vähemmän.

FIV

Helmi oli vuoden 2013 ainoa Pesulle
tullut FIV-pos kissa. Siitä ei olisi päälepäin nähnyt,
että se kantoi virusta.
FIV, feline immunodeficiency virus eli kissan immuunikatovirus vastaa ihmisen HIV-virusta. Se ei kuitenkaan tartu ihmiseen, eikä muihin eläimiin, vaan iskee vain kissoihin. FIV on Suomessa yleisempi kuin FeLV, joka näkyy myös eläinsuojeluyhdistykselle tulleissa kissoissa. Pesu ry on ottanut tavaksi jo muutama vuosi sitten pikatestin teon jokaiselle yhdistykselle tulleelle kissalle (lue lisää).

Retrovirus tarttuu usein verikontaktin perusteella esimerkiksi puremahaavojen yhteydessä. Virusta on kuitenkin kissalla kaikissa eritteissä, esimerkiksi syljessä ja virtsassa, joten epäonnisimmilla tapauksilla voi riittää esimerkiksi vesikupin jakaminen mikäli suussa on jotain haavaa - tämä on kuitenkin harvinaista. Tiedän myös tapauksia, missä FIV-positiivinen kissa ja FIV-negatiivinen kissa ovat eläneet rinta rinnan useamman vuoden ajan ilman tartunnan siirtymistä.

FIV-positiivinen kissa voi elää pitkään ilman minkäänlaisia paljastavia oireita sairaudesta. Virusinfektio on kolmivaiheinen, ja alkaa akuutilla vaiheella, jolloin kissa "kerää kaikki infektiot" itseensä. Käytännössä akuutissa vaiheessa on yleistä että kissa kuumeilee, on väsynyt, saa silmätulehduksia sekä suu- ja suolisto-oireita. Akuutti vaihe voi kestää jopa useita viikkoja.

Akuutin vaiheen jälkeen kissa on oireeton, ja välivaihe voi kestää jopa kymmenen vuotta. Kissasta ei siis välttämättä huomaa, onko se FIV-positiivinen vai ei.

Viimeinen vaihe FIV-infektiossa on terminaalivaihe, jolloin kissa laihtuu ja saa erilaisia terveydellisiä ongelmia osakseen huonontuneen vastustuskyvyn seurauksena. Terminaalivaiheessa yleisiä ongelmia ovat esimerkiksi suu- ja ylähengitystietulehdukset, kasvaimet ja muut krooniset sairaudet. Kissa ei välttämättä ikinä etene terminaalivaiheeseen.

FIV:iin ei ole parannuskeinoa. FIV-positiivista kissaa hoidetaan aina oireiden mukaan. Eliniän odote saattaa olla FIV-positiivisella kissalla lyhyempi, mutta voi myös olla että se elää pitkän ja terveen elämän - emme voi etukäteen tietää. On hyvin tärkeää, että FIV-positiivisen kissan rokotteet pidetään voimassa, mutta kissan FIV-positiivisuudesta tulisi aina mainita rokotuksia ottaessa (kissa rokotetaan aina kuolleella rokotteella). Jos harkitset FIV-positiivisen kissan ottamista, ethän hanki virusta kantamatonta kissaa sille kaveriksi! Myös FIV-positiivisia kissoja on useita etsimässä kotia eri yhdistyksillä.

FIV:n voi testata eläinlääkärissä pikatestillä, jonka vastauksen saa viidessä minuutissa verinäytteen otosta. Pikatestissä on aina myös FeLV-testaus ja sen tekeminen maksaa n. 20-30 euroa. Mikäli kissasi tuntuu keräävän erilaisia tauteja itseensä, testaus kannattaa aina. Mikäli kissa paljastuu positiiviseksi, osataan asiaan varautua ja myös pohtia ajoissa tukihoito tartuntojen minimoimiseksi.

Lue lisää:
http://www.catvet.fi/FIV.html
http://pesu.org/index.php/materiaalit/artikkelit/216-fiv-kissan-immuunikato

FeLV

FeLV, feline leukemia virus eli leukoosivirus on kissalle vaarallinen virustauti. Sitä vastaan on kehitetty rokote, mitä ei kuitenkaan suositella kuin riskitapauksille käytettäväksi. Leukoosivirus tarttuu muun muassa syljestä ja nenäkontaktista kissojen kesken, samoin kosteissa ympäristöissä kuten ruoka-ja vesikupeissa virus säilyy hengissä pidempään. Mikäli kissan immuunijärjestelmä ei pärjää virusta vastaan, virus ja sen aiheuttamat jälkitaudit voivat olla kissalle tappavia. Tartunnan saaneella kissalla virusta erittyy kaikissa kissan eritteissä. Virus ei tartu muihin eläimiin kuin kissoihin ja desinfiointiaine tehoaa virukseen hyvin.

FeLV:n aiheuttamat oireet riippuvat viruksen tyypistä: kissoihin tarttuvia virustyyppejä on kolme (FeLV-A, -B ja -C). Kissaan voi tarttua yhtäaikaa vaikkapa vain yksi FeLV-virustyyppi tai jopa kaikki kolme. A-tyyppi, joka löytyy kaikista FeLV-tartunnan saaneista kissoista, heikentää kissan vastustuskykyä  (immuunivastetta). B-tyypin virus, joka esiintyy noin 50% FeLV-tartunnoista, aiheuttaa kasvaimia ja C-tyypin virus vakavaa anemiaa (esiintyy noin 1% FeLV-tartunnan saaneista).

FeLV-tartuntaa ei voida parantaa, mutta tartunnan saaneet kissat voivat selvitä sairaudesta oman immuunipuolustusjärjestelmänsä muodostamien vasta-aineiden ansiosta. Kissa voi kuitenkin jäädä myös viruksen oireettomaksi kantajaksi. FeLV-tartunnan voi todentaa verikokeella ja samalla pikatestillä kuin FIV-tartunnankin.

Tartunnan saaneesta kissasta ei välttämättä heti huomaa, että se on sairastunut. Jos eläin todetaan FeLV-positiiviseksi, testi uusitaan kolmen kuukauden kuluttua ja tarkastetaan, onko kissan immuunijärjestelmä nujertanut viruksen.

Lue lisää:
http://vetlab.fi/?id=4D8216B0-26D0405FAA83-50FFB17B52B3
http://www.peteducation.com/article.cfm?c=1+2134&aid=211

15. marraskuuta 2014

Riepu

Olin kahvilla erään pesulaisen luona, kun puhelu tuli siinä kahdeksan aikaan illalla. Toiseen kissapuhelimeen oli soiteltu paikkaa orpopennulle. En edes aloittanut paikanetsimisrumbaa, koska tiedossa oli, että paikkoja vaan ei yksinkertaisesti ollut.

Riepu tullessaan
Soittelin Riepusta takaisin kymmenen aikaan illalla ja puhelimessa selvisi, että pentu tarvitsisi monista syistä paikan jo ennen seuraavan päivän puolta päivää. Kissan luovuttaja ei ollut sen alkuperäinen omistaja, ja mielestäni oli hienoa, että hän otti meihin yhteyttä ja oli hoitanut tapauksen alun mallikkaasti. Riepu muutti meille noin neliviikkoisena mönkijäisenä pahvilaatikossa, eräänä keskiviikko-aamuna kello 7.45 ennen töihinlähtöä.

Paikassa, josta Riepu tuli, oli useita kissoja, ulkoilevia pihapiirissä - olivat hiiriksisoina. Sillä oli tullessaan erittäin paha herpesvirusinfektio, joka oli aiheuttanut myös silmätulehduksen molempiin silmiin. Yleiskunto oli Riepulla huono, se oli vähän laihahkon puoleinen ja vähän väsyneen oloinen - olin siis hyvin tyytyväinen, että luovuttaja oli tajunnut ottaa pennun talteen. Lisäksi varsin nopeasti huomattiin, että pennun turkki oli täynnä väiveitä. Surullisella tavalla on hauskaa, että kun väiveistä etsii tietoa netistä, kaikkialla sanotaan, kuinka harvinaisia ne Suomessa ovat kissoilla - eläinsuojelussa toimiessaan asiasta näkee aivan toisen puolen. Meille väivetapaus ei valitettavasti ole harvinainen.

Maidonkaan juominen ei ihan tytöltä alkuun luonnistunut pullosta - pulloa kun piti repiä hampailla hänen mielestään. Alkuun maitomäärät, mitä Riepu söi, olivat hyvin huolestuttavia. Sitten kun maitoa alkoi mennä useita kymmeniä millejä ruokinnalla - mikä oli normaalimäärä - huolehdittiin, kun ei kakkaa tullut. Mielessä käväisi Tuhina-prinsessan alkutaival ja jälleen täällä revittiin hiuksia päästä, moneen otteeseen.

Pari päivää putsailtu silmiä - aukeavat jo, mutta ei muuta parannusta nähtävissä
Infektio ei kuitenkaan putsailemalla mennyt Riepu-raukalla ohitse, joten lääkäriin kävi pennun kanssa tie. Lääkäri meinasi, että infektio on sokeuttanut pennun, eikä se tulisi ikinä enää näkemään. Hän myös pelotteli silmien poistolla, koska kolmas luomi, joka yleensä väistyy kun silmän avaa, oli kuulemma jäänyt pysyvästi sarveiskalvon päälle. Jäin lähes sanattomaksi. Sain kuitenkin mukaani antibioottitipat, joilla silmiä alettiin hoitaa. Silmät näyttivät hurjalta - kun vilkkuluomien turvotus ja mätiminen jäi historiaan, pentu katseli meitä kalvonpeittämin, vaalein silmin. Ihan kuin se olisi ollut zombi. Huolestutti myös sokeustekijä - kelle tällaisen pennun uskaltaisi luovuttaa? Päädyin jo vähän mielessäni siihen, että mikäli lähipiirin ihminen ei sitä ottaisi, Riepu ei meiltä enää lähtisi, vaan pääsisi elämään meillä elämänsä alusta loppuun asti - vaikka sitten sokeana.

Onneksi Riepun asenne oli koko matkan erittäin positiivinen. Kiinteitä se alkoi heti maistella kun älysimme maistattaa sillä jauhelihaa, noin viisiviikkoisena, ja pullomaitoa meni erittäin hyviä määriä, vaikka imemisreaktiota pullo ei saanutkaan aikaan. Riepu muutti myös sauna-asukiksi väiveongelmansa vuoksi ja saatiin sille enemmän ja enemmän liikkumatilaa. Kun tulehdus silmistä saatiin väistymään, aloimme myös epäilemään alkuperäistä diagnoosia sokeudesta vääräksi. Pentu nimittäin selkeästi seurasi meitä katseellaan.

Toinen silmä parempana, saalistetaan huiskaa!
 Parasta oli kuitenkin tuossa viime sunnuntaina, toisiksi viimeisenä päivänä antibioottikuuria, että vasemmasta silmästä kalvo oli väistynyt ja alta näkyi terve vihreä silmä.

Käytiin jälleen tällä viikolla pennun kanssa lääkärissä - tällä kertaa ihan eri eläinlääkäriasemalla. Siellä vahvistettiin olettamukseni siitä, että molemmat silmät voivat itseasiassa oikein hyvin ja molemmissa on reaktio valoon, eli niillä näkee. Eläinlääkäri antoi toista antibioottivoidetta ja nyt pidetään peukkuja, että luomi väistyisi myös toisen silmän päältä. Hän ei kuitenkaan nähnyt aihetta lisätutkimuksiin, koska toinen silmä on jo parantunut pelkällä antibiootilla - toivotaan, että nyt voide tepsii myös toiseen silmään. Kontrolli on jälleen parin viikon päästä.

Tältä Riepu näyttää nyt
Väiveongelmaa neidillä hoidettiin pentujen Strongholdilla ja pesin sen ennen toisen kuurin laittamista myös desinfioivalla shampoolla. Nyt pahin ongelma on Riepun mielenterveys - yksin saunalla ollessaan se kerää itseensä energiaa, joka ei purkaudu oikein ilman leikkikaveria. Riepu on älyttömän reipas pentu ja yrittää leikkiä kaiken liikkuvan kanssa - mukaan lukien kaikkien ohimenevien kädet ja jalat... Voitte vaan kuvitella sitä raapaleiden määrää!
Jos oikein tarkasti katsoo, tässä näkyy turkissa noita valkoisia pieniä pisteitä. Ne ovat väiveenmunia (kuolleita tosin, kiitos Strongholdin). Ne kiinnittyvät karvaan niin lujasti, etteivät lähde kammalla tai pesussakaan, vaikka yritys oli hyvä. Väiveitä ei oikeastaan näe paljaalla silmällä.
Eiköhän elämä helpota, koska nyt kun tyttö sai Stronghold-vahvisteen, voidaan sitä kohta alkaa tutustuttaa muihin kissoihin, ja myös pentukavereihin. Ehkä sitten energia alkaa purkautua oikealla tavalla ja säästyy meidän ihmisten liikkuvat ulokkeet sen raivoikkailta painiyrityksiltä :)

Hurja saalistaja, joka saalistaa painiseuraa. Tämä on nounou. Vielä kun sen saisi tuon pennun aivoihin. 


14. marraskuuta 2014

Ihan ite saalistin

Meille tuli postissa tänään ilmeisesti mystisen hyvältä tuoksuva paketti täynnä uusia PrimaCatin Deluxe-herkkuja. Saatiin siis testiin PrimaCatin suunnalta, kun näitä kissoja on sen verta.

Koska kisut olivat juuri saaneet päiväruokansa, laatikko jäi pöydälle odottamaan iltaa.

Eihän siinä kauaa mennyt, kun sieltä jo ennätettiin hakea yksi pussi Ihan Ite...




Tämän pikkuherran kuvaukseen tulee kyllä maininta "omatoiminen"...

Ja seuraavaksi hieman tällaisen Suuren Saalistajan käyttäytymistä, kun Ihan Ite saalistettua tonnikalaa joku muukin himoitsisi:


3. lokakuuta 2014

Who needs TV when you have cats

Tältä meillä näyttää tänään. Pari viikkoa sitten Tuhinan kaveriksi muutti minimusta ja miniharmaa, eli kaksi orpopentua. Minit ovat kaksi viikkoa Tuhinaa nuorempia. Emo otti ne heti hyvin vastaan, kuin ne olisivat aina pesueeseen kuuluneet!

Tänään on ensimmäinen ilta, kun pennut pääsevät vähän vapaammin tutkimaan muuta asuntoa. Aiemmin ovat siis päässeet satunnaisesti vähän haistelemaan ja tutustumaan muihin kissoihin. Voi mitä menoa...


Leikitään! Leikin vaikka Neffin kanssa, vaikka painan kymmenesosan siitä mitä se!



Ja tältä näyttää pieni säikähtävä minimusta eli Halloween Kitten. Kirppu oli pelottavasti kaapin päällä huokailemassa.

12. syyskuuta 2014

Prinsessa Tuhina

Uskaltaisikohan sitä... ?

Meillä on asunut saunalla salaisuus. Tai pieni ihme. Kuinka sitä haluaakin sanoa. Keskiviikkona 30.7. meille muutti hätämajoitusasiakkaita kylppäriin ja perjantaina 1.8. klo 9.30 huomasin kylppärin pääluvun lisääntyneen yhdellä. Kädethän siinä tärisi, kun toruin emoa ja siirsin uuden, erittäin pienen asukkaan hiekkalaatikosta pyyhkeille ja kuivailin pikkuneidin. Syntymäpaino oli 50 gramman kieppeillä.

Neiti on meidän ihka oma pieni ihmeemme. Aika nopeasti saatiin muut hätämajoitusasiakkaat seuraaviin tilapäiskoteihin, mutta emo pentuneen jäi meille tarkkailuun. Ensin pohdittiin, että emolla voisi olla muitakin pentuja tulossa, mutta eläinlääkärikäynnillä pari päivää myöhemmin kohtu tutkittiin tyhjäksi. Mandi on siis ihme aika monessakin mielessä - yhden pennun pentueita syntyy harvemmin kissoille, jotka ovat aiemmin saaneet pentuja.


Neiti sai työnimekseen Tuhina. Se painoi toisena vuorokautenaan 58 grammaa, joka on pienellekin pennulle aika vähän. Kasvattajakurssin materiaalissa lukee että alle 60-grammaiset pennut selviävät harvoin. Syntymäpaino on yleensä yli 80 grammaa, usein jopa 90-110 grammaa. Alhainen syntymäpaino huolestutti paljon, mutta kun paino nousi ja eläinlääkärit eivät tytöstä löytäneet vikaa, mentiin sillä mitä on annettu.

 

Ensimmäiset kaksi viikkoa paino nousi pikkuhiljaa, mutta ei kohisten, kuten pennuilla yleensä. Sitten käytiin lääkärillä, ja lääkäritäti antoi äitille korvatippoja tulehdukseen. 

Ja sitten loppui maidontulo.

Syy, miksi Tuhina ei ole esiintynyt tässä blogissa on se, että sen elämän alku oli hyvin epävarma ja huolta täynnä. Pulloruokinta jouduttiin aloittamaan lähes heti emon korvatippojen aloittamisen jälkeen kolmannella viikolla, että pentu säilyisi hengissä. Onneksi tässä tapauksessa meillä oli onni puolellamme ja pulloruokinta ei vähentänyt neidin ruokahalua, päin vastoin: se alkoi näkyä enemmän ja enemmän emon nisälläkin. Lisäksi lisäruokinta edesauttoi painonnousua, vaikkakin ensimmäiset kaksi vuorokautta olivat hirveää epätietoutta sekä kahden tunnin neuroottista odottelua ennen seuraavaa ruokailua. 


Neiti on edelleen hyvin pieni ikäisekseen. Tunti sitten sille tuli nimittäin täyteen tasan kuusi viikkoa, ja paino on tällä hetkellä 330 grammaa. Se ei kuitenkaan tunnu menoa haittaavan, vaan nyt kun jalat jo kantavat, pääsee niillä ihan järjettömän lujaa! Tutkimusretkiä on jo tehty pari myös kylppärin ulkopuolelle, nyt kun varsinaista eristystä ei enää tarvitse. Tyttö on alkanut myös käyttäytyä erittäin kissamaisesti. Saunalle kun menee, löytää sen kellimästä kyljellään yleensä emon kanssa samasta kasasta. Lisäksi hiekkalaatikon käyttäminen onnistuu kuin vanhalta tekijältä ja kiinteää jo syödään - yleensä tosin koko naamalla. 



Myös meidän oma lauma on päässyt pohtimaan, miltä näyttää kissanpentu. Vielä ei sen suurempia riskejä olla tutustumisessa pikkuneidin ja mamman kanssa otettu, mutta hajuja on aloitettu vaihtelemaan puolelta toiselle. Reaktiot voi nähdä tässä kuvassa:


Tuhinaa ei nimenä ole hylätty, mutta virallisemman nimen neiti sai. Eräs kaverini netin välityksellä ehdotti pikkuiselle nimeä Mandi - se kun tarkoittaa jollain kielellä ihmettä. Emosta tuli Matilda. Tuhina-Mandin kuudes elinviikko alkaa nyt tänään, ja pikku hiljaa sitä alkaa itsekin luottaa jo tulevaan, ja jättää ne neuroottiset punnitsemiset ja kellontarkkailut ehkä pois. 

Neffin pissatilanne on parantunut jälleen. Ilmeisesti emo ja pennut eivät aiheuta sille stressiä, kuten olin pelännyt! Hiekka saattoi kesällä vaikuttaa asiaan, koska nyt vaihdoimme hiekan täysin jokaisesta laatikosta toiseen ja sen jälkeen yhtäkään hutipissaa ei ole löytynyt. Mikrohiekkaa tuo edellinenkin oli, mutta missä lie sitten Neffille ero. Vahingosta jälleen viisastuneena en enää vaihda merkkiä yhtään mihinkään... Onneksi nykyinen kelpaa omistajalle ja kissalle ;)

17. heinäkuuta 2014

Pyykkipäivä

Meillä on asunnossa vähän ollut muutoksia, samoin laumassa. Olen kokoajan vähän odottanut, koska meillä sirkus taas alkaa - ollut vähän kuin tyyntä myrskyn edellä.

Koska mitään ei ole tapahtunut, Neffi on saanut vähän hövelimmin käydä myös muiden kupeilla tässä jo viikon verran.

Virhe.

Tänään kävin hakemassa jälleen pissantorjunta-aseita, eli uutta ruokaa Neffille ja Calmexia liuoksena (aiemmin meillä oli pienelle koiralle tarkoitettuja tabletteja, joiden ottamisesta sai tapella).

Tähän mennessä vasta yksi pissa, sängylle tänään, mutta en jaksa uskoa että se nyt vaan yhteen jää. Pissa haisi kyllä sen verran väkevältä, että voisin kuvitella syynä olevan korkean pH:n. En tiedä. Lääkkeenä nyt aloitettiin kuitenkin kipulääkekuuri, Calmex ja tiukempi ruokakontrolli.

Eilen pesin neljä koneellista pyykkiä - pyyhkeitä, lakanoita sun muita, mitkä ovat kylppärissä vaan odottaneet. Tänään nähtävästi pesen sitten myös petauspatjan ja pissapyykkiä..

13. heinäkuuta 2014

11. heinäkuuta 2014

30. kesäkuuta 2014

27. kesäkuuta 2014

Ruumiita saunalla

Meillä oli taannoin ruumiita saunalla.


Kyllä ne siitä sitten pienellä huiskanjahtaus-suostuttelulla henkiin heräsivät. 


Pissarintamalta hyviä ja huonoja uutisia: Neffi pysyi hyvin sisäsiistinä lähes kaksi kuukautta putkeen. Sitten tehtiin virhearvio, koska kesä on täynnä reissaamista, ja Neffi jäi mummolaan hoitoon viikoksi (ettei sitä tarvitse tässä kahta kertaa käyttää automatkalla sinne ja takaisin viikon välillä). Neffi oli asiasta vähän eri mieltä ja päivän se oli sisäsiisti meidän lähdön jälkeen, nyt tullut jo kahdet pissat huti. Onneksi hoitojakso on aika lyhyt ja pääsee siis kohta kotiin takaisin, ehkäpä sitten taas meidän pikkukissa rauhoittuu!

4. toukokuuta 2014

Kissan lääkekaappi

Päädyin kirjoittamaan tämän postauksen vähän itsellenikin hankintalistaksi. Se hyvä puoli tilapäiskotina toimimisessa on ollut, että olen "päässyt" näkemään kaikenlaista ja joutunut vähän itsekin vaivaamaan älynystyröitäni, miten tilanteesta selvitään.

Tässä esiteltynä meidän lääkekaappia, eli ensin tärkeimmät (mitä meiltä löytyy aina kaapista) ja jälkeen sellaista, millä kaappia voi täydentää jos siltä tuntuu. Olen jättänyt tästä pois Neffille annettavat lääkkeet (tulehduskipulääke) sekä ravintolisät Calmexin ja Cystaidin, koska ne liittyvät ennemmin sairauden hoitoon kuin normaalin kissan hätävarastoon.

Jos haluaa hifistellä, voihan näille hankkia laukunkin.. Meillä ovat kaapissa yhdessä paikassa, sidetarpeet ainoastaan laukussa suojassa.

Tärkeimmät




1. (Nopea) Kuumemittari
Ja se puuttuu monilta, mukaan lukien meiltä! Eläimelle lämmön mittaamiseen tarkoitettu kuumemittari on myös meillä hankintalistalla numero yksi. Kun etsit eläimelle kuumemittaria, sen on oltava nopea mittaamaan - jotkut kuumemittarit yltävät jopa noin kolmen sekunnin mittausaikaan. Mittausajan tulisi olla kuitenkin noin kymmenen sekuntia tai alle, koska kissalla lämpö mitataan peräaukosta ja on usein kissalle erittäin epämiellyttävä kokemus.

Kuumeesta/lämmöstä voidaan päätellä monta asiaa, ja eläinlääkäri voi vetää senkin perusteella johtopäätöksen mm. päivystystilanteessa, tuodako eläin klinikalle vai ei. Kuvassa ihmisten kuumemittari.

2. Useita ruiskuja, 3-10 ml
Lääkeruiskuja voi pyytää apteekista, usein ne maksavat vain noin kymmeniä senttejä. Ruiskut osoittautuvat hyödyllisiksi muun muassa pakkoruokintatilanteissa tai vaikkapa lääkkeenannossa (jos lääkkeen nestemäiseen muotoon). Myös suolitukosepäilyssä annetaan usein parafiiniöljyä, ja se on helpompaa ruutata suoraan suuhun ruiskulla kuin muuten. Ruiskuja kannattaa olla useita ja eri kokoisia. Pienemmät annokset on ehdottomasti helpompi antaa kissalle pienemmällä (3-5ml) ruiskulla, joten varaa näitä useampi.

3. Haavansitomistarpeita ja kirvelemätön desinfiointiaine
Kissalle on haastavaa laittaa laastaria haavaan, joka on mahdollisesti isokin, joten varaathan "kissan lääkekaappiisi" myös sidetaitoslappusen, puristus/ensiapusiteen sekä sideharsoa. Silkkiteippi on hyvä olla varalta kiinnitykseen. Kiristysnaru auttaa, jos verentuloa yritetään ehkäistä. Myös sisäkissa saattaa saada isomman haavan aikaiseksi, onneksi harvemmin, mutta tarpeet on hyvä olla kotona, jos tulee äkkilähtö lääkäriin!

Meillä käytetään desinfiointiin Betadinea, joka ei kirvele. Se tosin haisee kissasta ikävältä sekä näyttää hurjalta (värjää punaiseksi), mutta toimii kuitenkin tarkoituksessaan.

4. Nutriplus Cat
Geeliä, josta kissa saa tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet. Useimmat nuolevat suoraan tuubista, mutta helppo laittaa myös esimerkiksi kissan kielelle tarvittava annos tai hieroa ikeniin. Nutriplussaa voi antaa esimerkiksi suolitukostapauksessa tukihoitona tai muuten, kun kissa on huonossa kunnossa eikä suostu syömään ruokaa. Voi käyttää myös kissanpennulle. Saa apteekeista ja eläinlääkäriasemilta. Tätä kannattaisi löytyä jokaisesta kissataloudesta!

5. Levolac/vastaava ja parafiiniöljy
Suolitukos- ja ummetusepäilyihin. Parafiiniöljyä annetaan vain tapauksessa, jossa on epäilynä varsinainen tukos, koska parafiini ehkäisee vitamiinien ja hivenaineiden imeytymistä kissalla. Parafiiniä annetaan annostuksella 1ml/painokilo kerran päivässä. Levolacilla annostus on 0,5ml / painokilo, ja annetaan myös kerran päivässä. Huomaa, että suolitukosepäilyssä kannattaa lähteä herkästi lääkäriin, koska usein kissa joudutaan leikkaamaan mikäli suoleen on eksynyt vierasesine. Kissan mennessä huonoon kuntoon leikkauksesta tulee iso rasite keholle.

6. Diarsanyl/Promax (kissalle Small Breed)
Ravintolisätahna akuuttiin ripuliin. Auttaa pitämään suoliston tasapainon sekä suojaa ja rauhoittaa suolen limakalvoa.

Muuta täydentävää, joita voisi hankkia kaappiin:



7. Tehobakt ja Nutrisal-jauheet (ei kuvassa)
Tehobakt on maitohappobakteeria, jota kissalle voi antaa, mikäli vatsa menee sekaisin. Nutrisal on veteen sekoitettava elektrolyyttijauhe, jolla voi kissaa nesteyttää mm. pahan ripulin iskiessä.

8. Matolääke (kuvassa Axilur)
Matolääkettä voi hankkia täsmäiskuina, mutta meiltä löytyy Axiluria aina kaapista, vaikka kissat ovatkin sisäkissoja. Usein matoja ei saa täysin häädettyä kissalta pois, jos se on niille altistunut jossakin vaiheessa elämäänsä, mutta säännöllisillä madotuksilla (sisäkissoilla minimissään vuoden välein) kantaa saadaan harvennettua niin, ettei se ole kissalle haitaksi. Jos haluaa, kissan ulosteesta voidaan ensin testata loiset laboratoriossa niin, ettei "puhtaalle" kissalle tarvitse turhaa matokuuria kuitenkaan antaa. Kysy tästä eläinlääkäriltäsi.

9. Punkkipihdit, täikampa, pinsetit/atulat
Näitä kannattaa olla varsinkin jos kissa ulkoilee vapaasti. Kutsumattomat vieraat sisällä (kuten täit, väiveet, punkit) ovat todella ikäviä! Atuloita voi käyttää apuna monenlaisessa tilanteessa.

10. Multicat-vitamiinit
Ihan hyvä olla olemassa. Vitamiinilisää voi antaa silloin, kun kissa ei saa tarvitsemiaan vitamiineja ruoasta, esim. jos se ei syö täysruokaa. Hyvä myös sairauksien tukihoitona.

11. Hyvät, tukevat kynsisakset
Helpottavat kynsienleikkuuta myös ongelmatapauksien kanssa.

3. toukokuuta 2014

Arkea osa 2: 10 kilon leipäpussi!

Tänä lauantaiaamuna 3. toukokuuta kello seitsemän viisikymmentä heräsin ja säikähdin että miksi kello ei ole herättänyt, myöhästyn töistä! Pitkät viikot (kyllä, arkivapaista huolimatta) ovat nähtävästi tulleet myös uniin. No, onneksi kello seitsemän viisikymmentäyksi sain takaisin unen päästä kiinni ja nukuin onnellisena puoli kahteentoista, jolloin kissojen kärsivällisyyttä oli venytetty jo ihan liikaa ja alkoivat tavarat lennellä siinä toivossa, että emäntä ja isäntä suvaitsisivat nousta.

Ensimmäisestä stressiherätyksestä huolimatta päivä piristyi potenssiin kymmenen kun makuuhuoneen ovella oli vastassa viisi kissaa, myös edellispostauksessa valloittaneet smokkitypyt Tiuhti ja Viuhti - ja Tiuhti, joka on normaalisti ihan hiirenhiljainen kissa, maukaisi ekaa kertaa :) Sydänhän siinä suli, joten eihän sitä voinut muuta kuin antaa ruokaa ja leperrellä itku kurkussa - kissat tosin piittasivat vain ja ainoastaan siitä ruoasta ja sen nopeasta lautasellesaannista. Saimpahan myös siliteltyä Viuhtia jonkin verran ruokailun lomassa!

Piipahdettiin myös isännän kanssa vihdoin ja viimein leipomolla hakemassa jälleen kymppikassi. Sen idena on siis ahtaa kauppakassiin niin paljon leipää kuin mahdollista (ettei pussi repeä/tursua yli) - kassi maksaa lähileipomollamme vain kympin verran ja koostuu "kakkoslaadun" leivästä mitä heiltä jää yli. En ole vielä keksinyt, miksi leipä on kakkoslaatua, mutta sitä on hyvä olla aina pakastimessa! Viimeksi pärjättiin kymppikassilla kaksi kuukautta. Voisin kyllä veikata, että jos meillä leivät säilöttäisiin pöydällä, ei menisi kuin viikko, kun Kirpulla on paha tapa käydä raatelemassa kaikki leivät ja leipäpussit :)

Leipomolta tarttui mukaan kahvi ja (näkymätön) viineri. 

Kissat ovat nauttineet melkein-aurinkoisesta päivästä parvekkeella lökötellen. Itsehän olen lökötellyt tietokoneella, ja kohta varmaan pitäisi saada motivaatiota sille tasolle, että saisi kirjoiteltua opinnäytetyön vihdoin ja viimein loppuun asti.

Työnvalvoja Kirppu valvoo, että kana sulatetaan oikein.
Tiuhtin oma turvapaikka (ja hyvin käytetty raapimapuu!). Imuri oli pelottava.
Parvekkeelle vai eikö parvekkeelle... Pienen kissan mietteet. 


2. toukokuuta 2014

Arkea osa 1: Nukkumapaikkojen valtaamista

Neffi haaveilee ulkoilmailusta. 
Näyttäis siltä, että haasteelta ei voi välttyä... edes blogimaailmassa ;) Parasta ikinä! haastoi meidät kertomaan arjesta viiden päivän ajan.

Meillä oli eilen vähän hulinapäivä vapuksi: meidän tilapäistäkin tilapäisempi sauna-akselin asukki lähti uuteen tilapäiskotiin lähes kahden viikon meillä olon jälkeen. Miten voi olla näin tyhjää, kun asunnossa on "vain" se viisi kissaa?! Hassua, kun ei olekaan enää ylimääräistä huolehdittavaa.

Tänään suunnitelma on viettää koti-iltaa kissat kainalossa ja jatkaa Continuumin kakkoskautta. Ehkä jossain vaiheessa tarkoitus olisi myös siivota tuo sauna-pesuhuone-akseli, että voi nämä omat kissat päästää sinne myös. Hutipissatilanne on nyt tällä hetkellä hurjat yhdet hutipissat lähes neljään viikkoon, eli tosi hyvältä näyttää, ja sohvakin on saanut olla auki. Neffin kanssa arki rullaa ja tänään se meinasi ihan lähteä töihinkin mun kanssa, kaivautui jo laukkuun valmiiksi hurisemaan... Harmi, että esimies on allerginen, muuten olisin saattanut ottaakin sen tutustumaan työpisteeseen ;)

Meidän "varsinaiset" tilapäiskotiasukit Tiuhti ja Viuhti rohkaistuu päivä päivältä enemmän ja enemmän. Neidit tulevat jo aamuisin vastaan, ja Viuhti jopa kehrää aina niin kauan, kunnes ruoka saapuu nenän eteen! Ihmisiä ne eivät vieläkään uskalla lähestyä, vaan noin metrin varomatka pidetään, mutta toisiaan ne puskevat. Tähän tapaan:


Nyt kun tulin illalla töistä, oli mun paikkani lämmitetty erinomaisesti:

Täh? Sinä? Tähän? Et mahdu.
Viuhti siitä kerkesi jo karata ennen kuvan ottamista. Tuossa kaksikko kuitenkin nukkui kasassa erittäin onnellisen näköisenä. On ihanaa nähdä, kuinka nämä arkajalat ovat alkaneet tottua arkeen ja nukkuvat näinkin näkyvillä ihan reippaina!

Pistetääs vahinko kiertämään, eli haastan jokaisena viitenä päivänä jonkun blogin samaan haasteeseen. Pakko ei ole toki haasteeseen tarttua :) Tänään haastetaan Trio Miumau ja herra Nilsson!

30. huhtikuuta 2014

Vai että mielenosoitusta

Tämä postaus sisältää avautumista. Älä lue tätä pidemmälle, jos et ole sopivassa mielentilassa.

Kun kissa pissaa huti, se mielletään lähes henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Ei saanut lempiruokaa aamulla, siksi pissasi hellalle. Ei päässyt pihalle, siksi kakkasi oven eteen. Kissa kuulemma osoittaa mieltään tai tekee asioita ihmisen kiusaksi.

Kissa ei ajattele, että pissaaminen tai kakkaaminen olisi jotenkin ällöttävää. Sille ne ovat luonnollisia ruumiintoimintoja, kuten pienelle lapsellekin. Se siitä. Tarpeidenteon jälkeinen peittäminen ei johdu siitä, että kissa ällöttyisi omista ulosteistaan, vaan luonnollisesta tarpeesta peittää sen oman turvallisuuden vuoksi. Luonnossa kissa ei yleensä halua paljastaa petoeläimille oleskeluaan kyseisellä alueella, joten se peittää jätökset ja yleensä myös ruokajätteet. Tällöin kissa ei myöskään ajattele siis tekevänsä kiusaa sinulle, kun tekee laatikon huti.

Kissa toimii, kuten eläimet yleensäkin, vaistonvaraisesti. Se ei tarkoita, että kissa olisi yksinkertainen eläin, mutta tuo tietenkin selvyyttä sen käyttäytymiseen ja sen käyttäytymismalleihin. Ihminen on taas kehittänyt kyvyn ajatella ja pohtia asioita, joten luonnollisesti, teot ovat eri tavalla harkittuja.

Kissa ei ajattele kuin ihminen.

Toista perässä: Kissa ei ajattele kuin ihminen.

Ihmisellä tuntuu olevan väistämätön pakko ajatella kissan puolesta näitä asioita! Usein, kun ihminen keksii omaan logiikkaan sopivansa teorian, hän haluaa pysyä siinä. Yleensä tämä teoria on väärä, mutta ihminen näkee vain todisteet tämän teoriansa puolesta, ei sitä vastaan.

Ja tässä teoriassa pysytään. On turhauttavaa ja hyvin hankalaa kertoa, mitä ihmisen tulisi muuttaa omassa käyttäytymisessään, että ongelmakäyttäytyminen kissan puolelta loppuisi, kun toinen on vakuuttunut siitä että ulkopuolinen on väärässä, kyllähän hän nyt omistajana tietää. Tämän vuoksi myöskään mitään ratkaisuehdotuksia ei tietenkään voi kokeilla, koska eihän niistä ole hyötyä. Ongelma jatkuu ja kulminoituu pahemmaksi.

Ei ole yksi tai kaksi tapausta, jotka ovat meidänkin eläinsuojeluyhdistykselle tulleet hutipissailun tai hutikakkailun vuoksi. Tähän mennessä poikkeuksetta ongelma on korjaantunut kissojen yhdistykselläoloaikana. Usein kyseessä on tulkintaongelma. Kissa tekee huti, kun laatikko on liian likainen, hiekka on väärää, jokin muu kissa ei päästä sitä laatikolle, laatikko on väärässä paikassa, kissa kokee merkkailun tarvetta koska kotona on turvatonta, laumasuhteet eivät ole hyvässä kunnossa, kissa on kipeä... Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mutta todellinen syy, miksi kissat tulevat meille, on se, että ihminen ei ole valmis luopumaan omasta teoriastaan, eli että kissa tekee sen tarkoituksella esimerkiksi päästäkseen pihalle. Välihuomautus: Kaikki meidän yhdistyksen kissat pidetään sisäkissoina, eli niillä ei ole vapaata ulkoilumahdollisuutta. Ja silti ne kaikki kissat ovat oppineet laatikolle, eivätkä enää "osoita mieltään".

Neuvo kaikille kissanomistajille:

Älä. Ota. Sitä. Henkilökohtaisesti.

Ongelmaan löytyy ratkaisu
, kun tarkastelet asiaa objektiivisesti ja kissan näkökulmasta. Niele ylpeytesi ja anna muiden ihmisten ehdottaa sekä KOKEILE niitä ehdotuksia kunnolla, vaikka kokisitkin asioiden olevan turhia. Jos ei ota, ei annakaan. 

Voihan kissanviikset, sanon minä! Voitte varmasti arvata että taustalla on pari puhelua ihmisten kanssa takana yhdistyshommissa.

27. huhtikuuta 2014

Copyright © Pissasirkus | Powered by Blogger

Design by Anders Noren | Blogger Theme by NewBloggerThemes.com