Pissasirkus-blogissa seurataan diagnosoidun pissakissan elämää ja sairautta. Välillä käsitellään elämää myös eläinsuojelullisesta näkökulmasta.

29. tammikuuta 2014

Tutustumisen tuulia

Kirppu on niiiiiiiiiiiiiiin prinsessa.

Meille muutti vuoden vaihteessa kaksi uutta hoidokkia. Yhdistyksen käytäntönä on aina eristää tulokkaat muista eläimistä, ja tätä meillä myös noudatetaan: sauna-kylppäriakseli toimi kaksikon tukikohtana ja sanctuaryna. Eristysaika pidentyi myös, kun huomattiin että rokotuksethan ovat umpeutuneet ja eikun lääkäriä varailemaan.

Nyt ollaan viikon verran sitten pidetty turvapaikan ovea auki.

Mörri suhtautuu tulokkaisiin kuten yleensäkin: uteliaasti ja hyvin rohkeasti. Sillä ei ole koskaan ollutkaan mitään vaikeuksia uusiin kissoihin tutustuessa. Se menee hyvin uteliaana tervehtimään kaikkia kissoja, mutta ymmärtää myös, että jos kaveri arkailee - ei siis tunge naamalle. Mörriin voi aina luottaa uusien kissojen kanssa, ja se onkin yleensä ensimmäinen, jonka päästämme tervehtimään tulokkaita.

Neffi oli pentuna hyvin samanlainen kuin mitä Mörri on nyt. Nykyään se suhtautuu lähtökohtaisesti aavistuksen negatiivisemmin tulokkaisiin, muttei kuitenkaan vedä herneitä hengityselimiinsä uusista kissoista. Eristysaikana se saattaa stressata tulokkaiden hajuja, mutta tällä kertaa ei ainakaan mitään ongelmaa ollut. Alussa yleensä Neffi käy haistelemassa vähän kauempaa ja sähisee, jos tuntuu että tulokkaat eivät  muuten pysy kunnioittavan välimatkan päässä. Yleensä Neffi käyttäytyy koko joukon "äitinä" ja esimerkiksi putsaa lauman muiden kissojen turkit sekä pitää jöötä yllä, jos joku alkaa isottelemaan.

Kirppu taas - ihan oma lukunsa. En ole ikinä tavannut näin vaikealuontoista pientä diivaa. Neiti on hyvin diiva jo ihmisiäkin kohtaan ja ilmaisee kyllä mielipiteensä valittamalla kaikesta suureen ääneen, mutta tämä ominaisuus korostuu, kun uusia kissoja tulee tähän laumaan! Se jo pentuna esitteli tätä ominaisuutta tullessaan hurjana:


Viimeisen vuoden ajan ollaan jouduttu pitämään esimerkiksi kotona vieraillessamme Raipe (äidin ja isän kissa) ja Kirppu erillään, koska neitimme on niin sydänjuuriaan myöten loukkaantunut Raipeen että käy siihen kiinni, jos vaan tilaisuus raukeaa. Raipe on luonteeltaan muita kissoja kohtaan alistuva, eikä oikein osaa näyttää Kirpulle että huusholli on hänen - joten Kirppu käy kimppuun kuin yleinen syyttäjä! Meillä olleet kissat ovatkin onneksi osanneet pistää neidille kampoihin, ja mitään alkusähinöitä pahempia tappeluita ei ole laumassa ollut.

Toinen uusista tulokkaista
Mutta nyt. Kirppu on vakuuttunut siitä, että jos hän käy pelottelemassa uusia kissoja saunassa, ne häviävät puff, johonkin. Uudet kissat eivät ole mitään tossukoita (onneksi!), mutta ilmeisesti Kirpulta puuttuu aivot - se on toiselta saanut jo pariinkin otteeseen nassulleen, mutta ei silti usko. Joka ilta saunasta kuuluu (Kirpun) ulina, murina sekä sähinä. Kunnon mafiosomeininkiä.

Keittiöpsykologin taidoillani olen päätynyt siihen, että kyseessä on varmaan leikkaamattoman naaraan reviiritietoisuus. Varmaan Kirppukin rauhoittuisi, jos olisi leikattu, mutta nyt se kokee varmaan, että sen pyhää reviiriä on loukattu ja mahdolliset pennut ovat vaarassa.

Ehkä se vielä oppii. Uudet kissat ovat onneksi jo rohkaistuneet jonkin verran - kun ne olivat eristyksissä, molemmat piileskelivät saunan nurkissa ja kiukaan alla päivät, mutta nyt toinen niistä on uskaltautunut jo pari kertaa pesuhuoneen ovelle asti. Sosiaalinen kissakontakti (oli sitten mafiosomeininkiä tai ei) ilmeisesti tekee hyvää. 

Pissarintamalta hyviä uutisia: uuden vuoden jälkeen hutipissoja ei ole oikeastaan tullut, ja sohvaakin on uskaltanut pitää "auki" :) Josko nyt taas hetkeksi rauhoittuisi siis!


14. tammikuuta 2014

Tilapäiskotitoiminta vie mukanaan

Vuodelta 2013 käteen jäi oikeastaan eniten innostus, josta ajattelin jakaa teillekin nyt osan!

Olen toiminut Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen PESU ry:n tilapäiskotina vuodesta 2010. Seurasin tuolloin kissatoimintaa hyvin tiiviisti, koska olihan minulle juuri muuttanut kaksi ihanaa kissapalleroa, Neffi alkukesästä ja Mörri loppukesästä. Seinäjoen Seudun Eläinsuojeluyhdistys SSESY ry ilmoitteli tuolloin sähköpostilistallaan, että eräs pentu tarvitsisi kiireesti tilapäiskotia. Satuin tuossa vaiheessa asumaan jo Tampereella, joten tietenkin välimatka tuli vähän liian pitkäksi. 

Koska ajatus lähti kuitenkin itämään, neuvoteltiin miehen kanssa pari päivää, ja sen jälkeen tein meidän puolesta hakemuksen Googlesta löytämälleni PESU ry:lle. Tarkoituksena oli ottaa yksi kissa, mielellään nuori ja tietenkin kesy. No, sellainenhan meille sitten marraskuun 2010 alussa muuttikin :) 

Ei se aina ruusuilla tanssimista ole...

Toki tilapäiskotitoiminnassa on monia asioita, mitä pitää tarkkaan harkita lähtiessään mukaan toimintaan - mille yhdistykselle tahansa. Aina ei mene nallekarkit tasan, ja kissa voi tulla huonoistakin oloista. Vaikka sitä ei heti näkisikään, se saattaa olla siis sairas. Kun kissan ottaa vastaan, täytyy osata miettiä miten sen eristää omistaan siksi aikaa, että pystyy varmistamaan kissan olevan terve.


Aina voi tulla myös mutkia matkaan. Vaikka kissa olisikin terve, siihen voivat iskeä taudit, joita omilla kissoilla on. Tai se ei välttämättä tulekaan omien kissojen kanssa toimeen. Yhdistyksen on hyvin hankala lähteä taikomaan uusia tilapäiskoteja, joten kissaa ei välttämättä saada siirrettyä heti. Itse olen törmännyt kohta neljän vuoden aikana vain yhteen tapaukseen, joka ei halunnut tulla toimeen omien kissojeni kanssa. Se kuitenkin löysi ihka oman kodin ennen kuin tilanne kehittyi ongelmalliseksi.

Mielestäni tämä ei ole huono puoli, mutta kuitenkin: omien kissojen terveydestä tulee huolehdittua ihan eri tavalla ja huolellisemminkin. Kissojen rokotukset tulee pidettyä voimassa, koska en halua missään nimessä riskeerata niiden terveyttä.

Kannattaa myös ottaa omien kissojen stressitilanne huomioon: stressi altistaa kissan monenlaisille inhottaville asioille, kuten sairauksille tai idiopaattiselle kystiitille. Meillä pyritään huolehtimaan myös kissojen pääkopan sisällöstä aktivoimalla ja pehmentämällä laskuja, että näiltä vältyttäisiin. Tähän mennessä ollaan vältytty.

Hoitoeläimet ovat tavallisesti samassa tilapäiskodissa niin pitkään, kunnes ihka oma koti löytyy. Tämä tarkoitti viimeisimpien kohdalla lähes puoltatoista vuotta. Lyhimpään minulla oli kissa kaksi viikkoa: sen jälkeen se sai loppuelämän kodin. Tapauksia on laidasta laitaan, mutta aina pitäisi kyetä ajattelemaan, voiko eläimen pitää niin pitkään, kunnes se oman kodin löytää.

...mutta silti inspiroivaa

Omalla kohdallani ajatellessa tilapäiskotitoiminta on jo niin osa arkea, etten osaisi ajatella tilannetta, että meillä olisi "vain" omat kissat. Kun lähdin toimintaan, olin epäileväinen ja mukavuudenhaluinen. Mitä lomailusta tulisi? Miten useampi kissa vaikuttaisi kissabudjetin paukkumiseen? Miten jaksan? Epäilyksiä oli kieltämättä paljon, ja olisin varmasti jänistänyt, ellei silloinen kissakoordinaattori olisi osannut kertoa toiminnasta niin rehellisesti.

Yhdistys maksaa kaikki eläinten eläinlääkäri- ja lääkekulut. Itse olen tehnyt periaatepäätöksen, että maksan myös hiekka- ja ruokakulut itse. Silloin tällöin saan yhdistykseltä avustusta niihin, näin halutessani. Myös matkakustannuksia voi anoa itselleen takaisin, esimerkiksi jos joutuu viemään kissan eläinlääkäriin. 

Toiminnan aloittamiseksi tehtiin tilapäiskotisopimus PESU:n kanssa. Meillä siinä lukee vastaanotettavissa eläimissä "yksi kesy kissa": kissoja on ollut kuitenkin yhtäaikaisesti meillä PESU:lta välillä viisi (viime kesänä oli pentue ja kaksi aikuista) ja suurin osa niistä ei ole ollut millään tavalla ihmiseen tottuneita. Jokaisen kohdalla olen kuitenkin itse saanut tehdä päätöksen, otanko ne. Aina on voinut sanoa ei. Aina on voinut jäädä tauolle tai lomalle. 

Parasta tässä hommassa onkin näiden kissapersoonien tapaaminen. Jokainen on uniikki ja luonteeltaan mysteeri! Moniin erilaisiin käytösongelmiin on joutunut etsimään ratkaisua, ja pohtimaan, millä kissa kesyyntyy. Monenlaisia sairauksia on tullut todistettua ja niiden hoitoa opeteltua. Eristyksen vuoksi tähän mennessä omat kissat ovat säästyneet täysin kaikilta sairauksilta.

Jokainen päivä on uusi ja oppimista täynnä. 

Itselle tilapäiskotitoiminta on ollut hyvin inspiroivaa. Voin tehdä jotain eläinsuojelun hyväksi, vaikka minulla ei ole suuria summia rahaa tai loputtomasti aikaa. Hoitokissat menevät siinä missä omatkin. 


Luopumisen tuska

Moni, jolle olen toiminnasta kertonut, mainitsevat tämän esteenä tilapäiskotina toimimiselle. Voin kertoa, ettei sitä kannata pelätä. Meillä on nyt kolmen vuoden aikana ollut hoidossa noin 20 kissaa, ja jokaisesta on voinut luopua, kun vain tietää että niille on hyvä koti tarjolla. Huonoon kotiinhan en luovuttaisikaan ;) 

Lähes jokaisen kohdalla on tullut se tuska, että en haluaisi luopua. Se kuitenkin hellittää: alusta alkaen kissa on kuitenkin meillä vain väliaikaisesti, ja jos sen itselleni adoptoisin, meiltä "häviäisi" yksi tilapäiskotipaikka. Ja on mahtavaa, kun jokaiselle kissalle on löytynyt oma, mahtava koti. Hiljaa hyvä tulee.



8. tammikuuta 2014

Tunne rokotteesi

Meillä alkaa olla taas se aika vuodesta, kun Kirppu ja Mörri tavallisesti viedään kolmoisrokotteen uusinnalle. Samalla käynnillä eläinlääkäri yleensä myös tutkii yleiskunnon ja katsotaan, ettei ole mitään ongelmia muuten, mihin pitäisi puuttua, esimerkiksi hammaskiveä.



Säännöllinen ja rokotusohjelman mukainen rokottaminen on minulle itselleni hyvin tärkeä asia, koska meillä kulkee aika paljon erilaisia kissapersoonia vuoden mittaan. Vaikka uudet kissat aina eristetäänkin omistani, säästytään aika isoilta riskeiltä, jos omien kissojen rokotukset ovat kunnossa.

Rokotuskriittisyys on aika nopeasti kasvanut aalto: ihmisten maailmassa siitä on otsikoita lähes jatkuvasti. Rokotukset aiheuttavat milloin mitäkin autismista narkolepsiaan, mutta vain harvassa tapauksessa yhteys on tieteellisesti todistettu. Monesti tieteellisiä tutkimuksia rokotteista myös väitetään lääkeyhtiöiden mainoksiksi ja niiden tarpeellisuutta ihmisille epäillään monessa lähteessä.

Nyt sama rokotekriittisyys on noussut otsikoihin myös koiraihmisten parissa. Yleensä koirille rokotukset on pidetty hyvinkin säntillisesti kunnossa. Kissojen rokotukset taas usein laiminlyödään, koska kissa on sisäkissa. Myös ulkoilevat kissat saavat harvemmin rokotteita, mutta tämä taitaa johtua siitä, ettei edes tiedetä että kissa voidaan rokottaa pahimpia kulkutauteja vastaan.

Eläinsuojelutyössä rokotteiden konkreettinen merkitys on tullut hyvin selväksi: pidän säännöllisiä rokotuksia yleisesti hyvänä asiana ja olen nähnyt niiden toiminnan erittäin hyvin myös käytännössä.

Kissan rokotukset


Kissa rokotetaan yleisimmin kolmoisrokotteella. Kolmoisrokotteeseen nimensä mukaisesti kuuluu kolme rokotetta: herpesvirus (FHV), calikivirus (FCV) sekä parvovirus (FPV). Näistä herpes- ja calikivirukset kuuluvat kissaflunssaviruksiin ja parvoviruksesta puhutaan yleisemmin kissaruttona.

Tämän lisäksi kissa voidaan rokottaa rabies-rokotteella, mitä suositellaan varsinkin itärajalla ulkoileville kissoille. Suomi on virallisesti rabiesvapaa maa (vuodesta 1991), mutta rajanaapurimme Venäjä ei ole. Rabiesta voi siis kulkeutua rajan yli villieläinten (esimerkiksi kettu, supikoira, susi ja mäyrä) tuomana.

Muita kissalle mahdollisia rokotteita ovat FeLV ja klamydia -rokotteet. Molempien tehosta kuitenkin vielä kiistellään eikä niitä suositella annettavaksi kuin riskitapauksille. Kissalle on saatavissa nelosrokote, jossa herpeksen, calikin ja parvon lisäksi kissa rokotetaan myös klamydiaa vastaan.

Rokotusten uusiminen, rokotusreaktiot ja rokotesuoja


Eviran suosittama rokotusohjelma on seuraavanlainen:
- Mahdollinen rokotus 12 viikkoa tai alle, penturokote
- Vahviste penturokotteelle 16-20 viikon iässä tai 1. "oikea" rokote
- 1 vuoden iässä vahviste
- tämän jälkeen vahvisteet kahden vuoden välein

Rokotusten uusimisväli kuitenkin todellisuudessa määritetään eläinlääkärissä sen valmisteen mukaan, millä kissa rokotetaan. Eläinlääkäri merkitsee kissan rokotuskorttiin rokotteen voimassaoloajan. Ensimmäisen vuoden rokotusten uusimisväli on 1-3 vuotta valmisteesta riippuen. Rokotuskortti on syytä pitää tallessa ja kannattaa rokotusten uusimispäivä tarkastaa säännöllisin väliajoin.

Rokotusreaktiot ovat harvinaisia, mutta joillekin kissoille niitä tulee. On tärkeää, että jos tiedät kissasi saavan rokotusreaktion, tiedotat tästä eläinlääkäriä. Lisäksi kannattaa muistaa esimerkiksi FIV-positiivisten kissojen hoidossa, että ne voi rokottaa vain kuolleella rokotteella (penturokotteella), mutta niille on hyvin tärkeää, että rokotussuoja pidetään kunnossa.

Usein eläinlääkärit pyytävät pitämään kissaa klinikalla tarkkailussa vielä noin 15 minuuttia rokotteen jälkeen, että nähdään mahdollinen rokotusreaktio. Hitaasti kehittyviä reaktioita ovat muunmuassa väsymys, kuumeilu ja flunssankaltaiset oireet kissoilla. Ne eivät ole huolestuttavia, mikäli kissa pysyy muuten yleiskunnoltaan hyvänä ja syö hyvin.

Kissan yleisimmät rokotteet ovat kolmoisrokotteet: FEL-O-VAX PCTNOBIVAC TRICAT TRIO sekä PUREVAX RCP. Näissä rokotteissa on joko heikennettyä tai inaktivoitua virusta, jolle kissa altistetaan ruiskuttamalla sitä nahan alle 1ml. Virus aktivoi kissan immuunijärjestelmän, joka alkaa kehittää sille vasta-aineita. Vasta-aineet suojaavat sitä uudelta viruksen tartunnalta, aivan kuin se olisi jo sairastanut kyseisen taudin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka rokotteilla on hyvä suoja, se ei välttämättä estä taudin tarttumista. Kissa voi silti sairastaa taudin, mutta hyvin paljon lievempänä muotona. Hyvä esimerkki tästä on kissarutto, jonka myös sisäkissa voi saada: tauti on usein tappava, mutta rokotettu kissa sairastaa taudin lievänä ja todennäköisesti selviää siitä.

Kissanäyttelyissä käymistä varten tai esimerkiksi hoitolaan viennissä kissan rokotusten täytyy olla voimassa.

Taudit ja mitä ne aiheuttavat


Kolmoisrokotteen taudeista herpes- ja caliki ovat yleisimmät. Koska ne ovat virustauteja, niihin ei ole suoraa hoitoa, vaan kyse on aina tukihoidosta, jolla pyritään saamaan kissan immuunijärjestelmä nujertamaan virus. On todennäköistä, että kissa törmää näihin tauteihin, vaikka se olisi "vain sisäkissa". Caliki varsinkin on kuuluisa siitä, että kun se on tarttunut kissaan, se saattaa aiheuttaa elinikäisiä oireita esimerkiksi ientulehdusten muodossa. Usein oireet näillä kahdella taudilla ovat flunssankaltaisia ja kissa saattaa kuumeilla, olla syömätön tai saada jatkuvia silmätulehduksia. Kun kissan immuunipuolustusjärjestelmä on nujertanut viruksen, se ei tartu kissaan enää uudelleen.

Kissarutto eli feline panleukopenia -parvovirus on harvinaisempi, mutta sitä esiintyy varsinkin maaseudulla: se leviää hyvin herkästi kissasta toiseen ja virus on erittäin viraali, eli pysyy hengissä pinnoilla jopa vuoden verran. Se on kissanomistajan painajainen, koska mikäli kissa sairastuu kissaruttoon, tukihoito on ainoa hoito tautiin eikä siis paranna sitä. Kissarutto kulkeutuu vaatteissa herkästi paikasta toiseen ja tietenkin myös suorassa kontaktissa, eli on teoriassa mahdollista myös sisäkissan saada se, mikäli omistaja on vieraillut paikassa, missä virusta on.

Kissaruton oireisiin kuuluu kuumeilu, syömättömyys, oksentelu ja paha ripuli. Näiden oireiden seurauksena kissa kuivuu ja lopulta kuolee nestehukkaan. Nesteytys on erittäin tärkeää. Rokotetut kissat saattavat saada tautiin täyden immuniteetin tai sairastaa sen vain lievempänä. Taudin sairastanut, siitä selvinnyt kissa saa elinikäisen immuniteetin, mutta rokottamaton kissa selviää taudista vain harvoin tukihoidonkaan kanssa.

FeLV-tartuntaa löytää varsinkin maalaiskissapopulaatioista: se on tappava leukoosivirus, joka tarttuu muun muassa ruumiin eritteiden tai jopa ihan nenittelyn yhteydessä. Kissa voi kuitenkin selvitä viruksesta tai toimia oireettomana kantajana. FeLVin aiheuttamiin oireisiin kuuluvat kuumeilu, ripuli, oksentelu sekä mahdollisesti kasvaimet ja altistuminen toissijaisille tulehduksille. Usein kissa kuolee noin 3-5 vuoden kuluessa tartunnasta. Mikäli kissa on FeLV-riskitapaus, se voidaan rokottaa, mutta tulisi testata ensin onko se FeLV-positiivinen. Pikatestejä, jossa testataan samalla myös FIV-positiivisuus, voidaan tehdä nopeasti eläinlääkäriklinikoilla. Tulos saadaan käynnin aikana.

Klamydia on flunssankaltaisia oireita aiheuttava bakteeri. Se yleensä aiheuttaa hengitystieinfektion. Tautiin voidaan määrätä tetra- tai doksisykliiniantibioottia suun kautta tai suoraan esimerkiksi silmätippoina. Kissa tartuttaa muita kissoja klamydiaan ulosteen kautta noin puolitoista vuotta alkuperäisestä tartunnasta. Oikein hoidettu kissa parantuu taudista täydellisesti. Klamydiaa vastaan on saatavana nelosrokote, jossa rokotetaan samalla myös herpestä, calikia sekä kissaruttoa vastaan, mutta usein suositellaan ettei klamydiarokotetta anneta kissalle, ellei se ole riskiryhmää.

Summa summanrum


Rokotusreaktio voi tulla rokotteesta ihan mille kissalle tahansa. Se on kuitenkin mielestäni pieni hinta siitä, että kissa sairastaisi taudin ilman rokotetta. Rokotusohjelmasta tulisi aina sopia ensisijaisesti eläinlääkärin kanssa ja noudattaa sitä, että kissa saisi parhaan suojan noita tauteja vastaan.

Myös sisäkissa saattaa sairastua näihin tauteihin. Aina sanotaan, että kissarutto voi tulla sisälle vaikka kengänpohjissa - mutta on myös mahdollista, että jokin kissarakkaista vieraista tuo sen asuntoon omissa vaatteissaan tai pesemättömissä käsissä. Ulkoilevat, vaikka valjastelevat, kissat saattavat saada sen toisen kissan eritteistä ulkoa. Vaikka riskit ovat pienet, tautia on Suomessakin ja omat kissani haluan suojata niiltä niin hyvin, kuin vain on mahdollista.


Lähteet/Lisää rokotteista täältä:
http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten+terveys+ja+elaintaudit/rokoteneuvonta/elainlajikohtaiset+rokotteet/kissarokotteet
http://www.vethaus.fi/vethaus-group/artikkelit-ja-ohjeet/kissan-rokotukset
http://www.kissaliitto.fi/terveys/tarttuvat-taudit
http://en.wikipedia.org/wiki/FELV

Copyright © Pissasirkus | Powered by Blogger

Design by Anders Noren | Blogger Theme by NewBloggerThemes.com