Pissasirkus-blogissa seurataan diagnosoidun pissakissan elämää ja sairautta. Välillä käsitellään elämää myös eläinsuojelullisesta näkökulmasta.

22. kesäkuuta 2017

Uuden kodin paras paikka

Ai hä, tähän olit tulossa? Et ole enää.
Joku tarkkasilmäinen on ehkä huomannutkin, että Tiuhti ja Viuhti ovat lähteneet PESUn kotiaetsivistä vähin äänin.

Meidän pienet villikissat sohvatiikerit, ihan lähes täysin kesyyntyneet noin 8-vuotiaat rouvat saivat toukokuun lopussa uuden kodin - ja jäivät nyt pysyvästi meille. No, siltä näyttää, ettei ne tuolta sohvalta ainakaan ajatelleet enää kulumallakaan lähteä. Päädyin tähän ratkaisuun sen jälkeen, kun vähän puskettiin ruokatilanteessa ujosti jalkaa ja killiteltiin kehräillen silmiin - kyllä näiden rouvien paikka taitaa meillä olla, eikä enää missään muualla.

Kyselyitä on tullut vuosien varrella muutamia, mutta mikä mistäkin syystä sitten peruuntunut tai ei ole natsannut. Ei se kyllä oikeastaan harmita. Kyllähän rouvapariskunta on ollut meille jo perheenjäseniä pidempään.

Rouvat tulivat PESUlle vuonna 2012 isosta kissapopulaatiosta ja olivat olleet aika lailla vähällä sosiaalistamisella elämänsä ensimmäiset 3-4 vuotta: he olivat täysin aikuisia villiintyneitä kissoja tullessaan, ja todennäköisesti jo monet pennut tehneitä. Alkutilanteena kissat hyppivät seinillä ja säikkyivät ihmisiä. Muistan kuinka hurjia ne olivat vielä minulle tullessa vuonna 2014. Viuhti räppäsi mua lääkärireissulla ristikon läpi, kun olin varomaton. Pienessä pimussa on luonnetta.

Nyt Tiuhti tulee viereen sohvalle makoilemaan kun katsellaan telkkaria, ja Viuhti namien perässä syliin. Ja molemmat ovat usein ovella vastassa herkkuja kerjäämässä, kun ovikello soi ja vieraita tulee. En voisi olla ylpeämpi.

En olisi ikinä uskonut, että ne kesyyntyvät tuollaisiksi. Tarvittiin vain sopiva luottamus (ja lukematon määrä kananameja). Mutta niin ne vaan, aikuisetkin villit kesyyntyvät, kun vaan antaa mahdollisuuden ja kärsivällisyyttä, sekä lupauksen paremmasta elämästä.

Meidän rouvat <3

Kaippa mustakin nyt sitten näin vuosien eläinsuojelutoiminnan jälkeen tuli foster failure.

3. kesäkuuta 2017

Flunssa kuin flunssa? Asiaa mycoplasmasta ja klamydiasta

Virustauteja on lyhyesti jo sivuttukin yhdessä postauksessa, mutta käydäämpäs käsiksi nyt näihin ihaniin eläinsuojelun tuttaviin, mycoplasmaan ja klamydiaan, vähän tarkemmin – varsinkin, koska näitä kahta harvemmin valitettavasti yhä edelleen otetaan vakavasti.

Flunssa kuin flunssa?

Tässä muutamien vuosien aikana olen herännyt paremmin siihen, että valitettavasti flunssan hoitaminen vain kissaflunssana on hyödytöntä. Kissoilla on flunssia siinä missä ihmisilläkin. Ne voivat olla ohimeneviä ja pieniä, tai sitten erittäin vakavia ja henkeä uhkaavia. Oireisiin kuuluvat silmätulehdukset, kuume, erite nenässä ja silmissä, ruokahaluttomuus, väsyneisyys ja pärskähtely. Aiemmin on uskottu, että suuri osa kissojen ylähengitystietulehduksista aiheuttaa herpesvirus.

Tästä syystä moni lääkäri yhä edelleen työntää huolestuneen omistajan käteen Synolux-antibiootit kahdeksi viikoksi ja silmätipat oireiden mukaan. Ne saattavat tosiaankin lievittää oireita, mutta varsinainen tauti niillä ei välttämättä lähde. Virusperäisiä herpestä ja kalikia kissasta ei saakaan antibiootilla poistettua, vaan näitä hoidetaan oireenmukaisesti. Valitettavasti oman kokemukseni mukaan kuitenkin herpestä ja kalikia ylidiagnosoidaan, kun taas bakteeriperäisiä taudinaiheuttajia klamydiaa ja mycoplasmaa alidiagnosoidaan.

Useat laboratoriot tarjoavat nk. flunssapaneelia tai ylähengitystiepaneelia varmistaakseen taudin aiheuttajan. Hinta liikkuu noin yht. 100–120 eurossa ja yleensä niistä testataan yleisimmät neljä aiheuttajaa: herpes, kaliki, klamydia ja mycoplasma. Olemme nyt viimeisen kahden vuoden aikana PESUlla tehneet vakavasti flunssaisten kissojen kanssa yhden paneelin per populaatio, ja tulokset ovat olleet yllättäviä. Suurimmalla osalla oireet on aiheuttanut nimenomaan mycoplasma, eikä mikään virusperäinen!


Toki testeissä on löytynyt myös tavan herpestä ja kalikia, mutta selvästi vähemmän kuin olisi otsalohkolla osattu sanoa. Myös kaksi pesuetta sairasti klamydiaa; se nostatti rokotteen antamisen jälkeen pennuille korkean kuumeen ja olisi voinut olla jopa hengenvaarallinen, ellei oltaisi päästy nopeasti lääkäriin.

Korkea kuume ja vetämättömyys

Rokotteet ovat mielestäni erittäin hyvä asia – korostan tätä nyt heti tähän alkuun. Omasta mielestäni jokainen kissa tulisi rokottaa vähintään kolmoisrokotteella, vaikka kissa olisi sisäkissa. Nykyään Purevax RCP (kissarutto, herpes, caliki) on aikuisella kissalla valmistajan arvion mukaan voimassa jo kolme vuotta, joka myös auttaa siinä, ettei kissaa ylirokoteta. Tiheästi rokottamisesta samaan paikkaan voi seurata mm. sarkoomaa.

Oman kokemuksen mukaan kuitenkin olen huomannut, että yleensä nämä bakteeriperäiset sairaudet tulevat esiin parhaiten silloin, kun eläinsuojelutaustainen pentu saa ensimmäisen rokotteensa. Koska nykyään ei tarjolla enää Suomessa ole kokonaan kuollutta rokotetta (esim. Fel-O-Vax), lykkäämme tautialtistusta ja rokottamista pennulla mahdollisimman myöhään (esim. 10-viikkoiseksi). Pienellä pennulla, jonka emoa ei ole rokotettu ja joka pahimmassa tapauksessa on muutenkin riskitapaus, rokote voi laukaista todella pahan sairauden immuniteetin ollessa jo muutenkin vaarantunut.

Nykyään siis jännätään, onko kohta sairastupa pystyssä, kun silmämääräisesti terveet pennut menevät lääkäriin rokotuksille. Usein tauti puhkeaa noin 2–3 viikkoa rokotuksesta. Jos kissalle nousee tällöin korkea kuume, sen ruokahalu katoaa ja se kuivuu, eikä tautirasitteesta ole tietoa, testi kannattaa tehdä. Tiedetään ainakin, mitä hoidetaan. 

Mycoplasma on pahimmissa tapauksissa hengenvaarallinen kissalle, sillä se nostattaa korkean kuumeen ja varsinkin nuori kissa kuivuu nopeasti. Keuhkot rohisevat ja räkä kerääntyy nenään, jolloin ruokakaan ei maistu. Pahimmissa tapauksissa mycoplasma aiheuttaa keuhkokuumeen (kuten ihmiselläkin) joka arpeuttaa keuhkoja. Arpeumia ei voida enää myöhemmin poistaa, vaan ne ovat tulleet jäädäkseen.

Tämä kuvan kissa tuli mycoplasmaa sairastaen. Valitettavasti hänen kohdallaan jouduimme päätymään eutanasiaan, sillä mycoplasman lisäksi kissalla oli niin iso kasvain, joka ulottui korvasta henkitorven viereen kaulalle, että sitä ei oltaisi enää pystytty poistamaan kunnolla. Surku vietti meillä yhden yön. 

28 days later

Kun tiedetään, mitä hoidetaan, hoidon suunnittelu on varsin suoraviivaista. Molempiin, klamydiaan ja mycoplasmaan käyvät aika lailla samat antibiootit. Isoin ongelma hoidon suunnittelussa on kissan ikä ja yleisvointi.

Mycoplasman ja klamydian hoitoon voidaan käyttää oireita lievittämään myös amoksilliiniklavuliinihappoa (esim. Synolux), mutta suositeltavimmat antibiootit ovat tetrasykliini ja doksisykliini. Näistä kumpaakaan ei suositella kasvuikäiselle kissalle, sillä ne vaikuttavat kissan luuston ja nivelten kehittymiseen. Toisaalta kuitenkin kannattaa tehdä myös riskianalyysi, sillä jos mycoplasma uhkaa kissan henkeä, riski kehityshäiriöihin on pienempi kuin riski hengelle.

Klamydia myös leviää muihin perheen kissoihin eritteiden kautta varsin nopeasti. Tämän vuoksi klamydian ollessa kyseessä on täysin turhaa hoitaa ainoastaan osaa kissoista, vaan kerralla koko lauma. Jos yhdeltä siis löytyy klamydia, todennäköistä on, että se on tarttunut tai tarttuu pian muihinkin kissoihin.

Mycoplasma on kaikeksi onneksi melko huonosti tarttuva oireettomana. Nykysuositus on, että mycoplasma hoidetaan ainoastaan oireilevalta yksilöltä, mutta PESUlla olemme pitäneet ohjenuorana että kaikki oireilevan yksilön kanssa tekemisissä olleet hoidetaan. On hyödytöntä, jos ensin hoidetaan yksi oireileva ja hän saa uuden tartunnan laumatoveriltaan, joka saa oireet vasta viikon kuluttua ensimmäisen kuurin loppumisesta.

Hoitosuositus

Olemme tehneet itse linjauksen, että kaikki yli 7 kuukauden ikäiset kissat hoidetaan jo doksisykliinillä ennen uuteen kotiin menoa, mikäli populaatiossa on klamydiaa tai mycoplasmaa. Tämä siksi, että emme halua riskeerata taudin leviämistä, ja toisekseen siksi, että stressitilanne (uuteen kotiin muuttaminen) myös altistaa tietenkin taudin puhkeamiselle. Alle 7 kk ikäisillä kissoilla lievennetään oiretta esim. Synoluxilla ja paikallishoidolla, riskiarvion mukaan voidaan aloittaa hoito myös järeämmillä aseilla. Näille pennuille mycoplasma- ja/tai klamydia-altistus kirjataan luovutussopimukseen ja kerrotaan omistajalle, että kissa tulee hoitaa, kun se on tarpeeksi vanha.

Kuuri on pitkä molempiin: 28 vuorokautta. Joissain lähteissä mainitaan, että jo kolmen viikon (21 pv.) kuurin pitäisi tehota, mutta oma eläinlääkärimme suosittelee pidempää kuuria, että taudinaiheuttaja saadaan nitistettyä kerralla pois. Lisäksi doksisykliiniin liittyy se vaikeus, että jäädessään ruokatorveen se syövyttää limakalvoja, joten pillerin antamisen jälkeen kissalle pitää antaa joko heti ruokaa tai ruutata perään vettä. Doksisykliinin saa apteekin henkilökunnan mukaan myös murskata pieneen määrään ruokaa, mutta on tärkeää, että kissa sen jälkeen syö myös muuta ruokaa, että lääke huuhtoutuu pois limakalvoilta.

Imettävää tai tiinettä kissaa ei voi hoitaa doksisykliinillä, ja varovainen tulee olla myös muiden alentuneen immuniteetin kissojen kanssa. Näissä tapauksissa kannattaa keskustella asiasta kattavasti hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Toipuminen

Mauno-herra (ex. Voltaire) omassa kodissaan aikuisena. Hän on yksi suurista filosofeista ja se pentue hoidettiin meillä klamydian varalta. Valitettavasti myös uudessa kodissa on jouduttu antibioottikuureja syöttämään. Lauma on siitä huolimatta pysynyt erittäin hyvinvoivana.. ja Mauno hurjana riiviönä <3 

Kissa voi toipua erinomaisesti klamydiasta ja mycoplasmasta, joten niiden sairastaminen ei ole maailmanloppu. Tulee kuitenkin muistaa, että kumpikaan kyseessä oleva sairaus ei silti ole pikkujuttu, vaan ihan potentiaalisesti jopa hengenvaarallinen kissalle, jolla on huono vastustuskyky. Antibioottiresistenssin vuoksi olisi erittäin suositeltavaa otattaa epäilystä aina flunssapaneeli ja lääkitä tauteja täsmäiskuna oikealla antibiootilla ja oikean mittaisella kuurilla.

Virusinfektioissa kuten herpeksessä ja kalikissa ohjeena on oireenmukainen hoito, koska molemmat voivat aiheuttaa sekundäärisiä bakteeri-infektioita. Tällöin hoidosta kannattaa keskustella eläinlääkärin kanssa. Varsinaisesti viruksia ei kuitenkaan kissasta pois saa.

Copyright © Pissasirkus | Powered by Blogger

Design by Anders Noren | Blogger Theme by NewBloggerThemes.com